Jumalan rakkaus havainnollistettuna

Jumala vakiinnutti ensimmäisen perheen Eedenin puutarhassa. Aadamin luomisen jälkeen Jumala sanoi: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18.) Alkaen Aadamin kylkiluusta Jumala muovasi Eevan. Sitten hän sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.” (1. Moos. 1:28.) Lapset lujittaisivat heidän liittoaan ja olisivat ihmissuvun tulevaisuuden takeena.

Läpi historian perheet ovat muodostaneet yhteiskunnan perusyksikön. Ellen White kirjoitti: ”Perhesiteet ovat läheisimmät, hellimmät ja pyhimmät siteet maailmassa.” (Kodin ihanteita, s. 16.) Kuitenkin läpi aikakausien Paholainen on hyökännyt juuri perheiden kimppuun moniavioisuuden, aviorikoksen, sisarusten vihanpidon, homoseksuaalisuuden ja pornografian keinoin. Kun perheet hajoavat, hajoavat myös sen muodostaneet yksilöt.

Voimme olla kiitollisia siitä, että Jumalan työ keskittyy perhesuhteiden korjaamiseen ja ylläpitämiseen. Raamatusta löydämme monia esimerkkejä Jumalan voimasta, joka parantaa ihmissuhteista syntyneet syvät haavat. Sellaisia ovat mm. kertomukset aviorikoksesta kiinni jääneestä naisesta (Joh. 8:1–11) ja tuhlaajapojasta (Luuk. 15:11–32). Jumala käyttää myös perhesuhteita kuvaamaan hänen ja ihmisen välistä suhdetta. Jeesus viittasi toistuvasti Jumalaan Isänä ja itseensä sulhasena.

Jeesus halusi kertoa, että Jumala, kuten hyvä isä, tuntee syvää kaipausta olla ikuisesti yhteydessä meihin sekä haluaa siunata ja pelastaa meidät. Jeesus, kuten rakastava aviomies, kohtelee meitä anteeksiantavasti, sillä on kiintynyt meihin. Hoosean kirjassa ovat nämä Jumalan sanat kansalleen: ”Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi, minä liitän sinut itseeni vanhurskauden ja oikeuden sitein, rakkaudella ja hyvyydellä.” (Hoos. 2:21.)