Vähän aikaa sitten selasin kristillistä aikakauslehteä ja löysin siitä artikkelin, joka oli otsikoitu ”Kolminaisuuden yhteenlaskeminen”. Harrastelijateologina kiinnostuin jutusta, koska monet ihmiset kiistelevät kolminaisuusopista, joka tuntuu heistä matemaattisesti mahdottomalta.
Artikkelissa esitettiin eräs perusluonteinen kysymys ja annettiin siihen myös vastaus: Mitä käytännön arvoa Raamatun kolminaisuusopilla itse asiassa on? Onko se vain abstrakti väittämä, josta teologit voivat kinastella, vai tarjoaako se mielekästä opastusta uskovan jokapäiväiseen elämään?
Yritetäänpä ensin saada selville se, mitä kristityt tarkoittavat kolminaisuudella, ja sen jälkeen kerron teille vastaukseni kysymykseen.
Mikä kolminaisuus on?
Lähdetään liikkeelle tosiasiasta, että sana ”kolminaisuus” ei esiinny Raamatussa, mutta ajatus kolminaisuudesta käy kuitenkin siitä hyvin selvästi ilmi. Koska Raamattu ei anna tälle ajatukselle nimeä, teologit ovat päättäneet kutsua sitä kolminaisuudeksi.
Yksinkertaisin tapa ilmaista, mitä kolminaisuus tarkoittaa, on sanoa että jumaluus koostuu kolmesta persoonasta: Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Tämä aiheuttaa kuitenkin ongelman, koska kristityt, juutalaisten ja muslimien tavoin, väittävät olevansa monoteisteja, toisin sanoen me väitämme uskovamme yhteen Jumalaan. Siis jos Jumala on kolme persoonaa, kuinka me voimme sanoa uskovamme yhteen Jumalaan?
Ensi silmäyksellä asia vaikuttaa matemaattiselta mahdottomuudelta. Luonnosta otettu esimerkki saattaa kuitenkin selventää ongelmaa. Tiedämme kaikki, että apilanlehti on yksi lehti, ei kolme lehteä. Lehdessä on kolme osaa – kolme erillistä lehdykkää. Siitä huolimatta me sanomme sitä apilanlehdeksi, emme apilanlehdiksi.
Asia on Jumalan suhteen vähän samankaltainen: kolme erillistä osaa, mutta yksi Jumala.
Jos olet kristitty ja olet tutkinut uskonkäsityksiäsi huolellisesti, olet saattanut ajatella, että ajatus kolminaisuudesta löytyy ainoastaan Uudesta testamentista. Se esitetään kuitenkin selvästi myös Vanhassa testamentissa, Raamatun ensimmäisestä luvusta alkaen. Puhuessaan Aadamin ja Eevan luomisesta Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme” (1. Moos. 1:26). Huomaa, että Jumala käyttää me-muotoa. Kyseessä on monikko, ja ilmaus on monikossa myös alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä.
Samaa me-muotoa käytetään myös kertomuksessa Babylonin tornista. Jumala sanoi: ”Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta” (1. Moos. 11:7; kursiivi lisätty). Vertaa tätä jakeeseen neljä, jossa ihmiset sanoivat: ”Rakentakaamme itsellemme kaupunki ‒ ‒” (kursiivi lisätty). Voimme helposti ymmärtää ihmisten käyttäneen me-muotoa viitatessaan itseensä, koska heitä oli paljon. On mielenkiintoista – ja mielestäni merkityksellistä – että Raamatun mukaan Jumala on puhuessaan käyttänyt samanlaista me-muotoa. Samalla tavalla Jumala puhuu itsestään monikossa myös Jesajan kirjassa, kun Jesaja näki näyn, jossa Jumala esitti hänelle kysymyksen: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” (kursiivi lisätty) (Jes. 6:8, VKR.)
Lopuksi siirrymme kohtaan 5. Moos. 6:4, jossa sanotaan: ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin.” Ensimmäinen reaktiosi saattaa olla: Tässä se nyt nähdään! Jumala on yksi. Mielenkiintoista kyllä, tässä käytetty heprean kielen sana echad on sanojen ”parvi” ja ”lauma” tavoin yksiköllinen sana, jolla on monikollinen merkitys. Lintuparvi koostuu monista linnuista ja karjalauma monista häristä ja lehmistä.
Jumala on perhe
Mistä perhe koostuu? Riippuu tapauksesta. Jos ajattelemme perhettä yksikkönä, vastaus on se, että perhe on yksi kokonaisuus. Jos taas ajattelemme sitä yksittäisten jäsenten perusteella, niin perinteisen määritelmän mukaan perhe koostuu äidistä, isästä ja niin monesta lapsesta kuin heillä sattuu olemaan.
Voimme soveltaa samaa logiikkaa kolminaisuuteen. Jumala on yksi yksikkö, joka koostuu kolmesta jäsenestä, toisin sanoen Jumala on kolminaisuus. Näin ollen Jumala on samanaikaisesti sekä yksiköllinen että monikollinen, mikä ei merkitse sen enempää matemaattista ongelmaa kuin ajatus perheestä sekä yksikkönä että monikkona samanaikaisesti.
Viedään perheanalogiaa vielä vähän pidemmälle. Sanaan perhe liittyy lämmin tunne ehdottomasta rakkaudesta ja hyväksynnästä. Jos Jumala on perhe, silloin Isä-Jumala, Poika-Jumala, ja Pyhä Henki -Jumala rakastavat toisiaan samalla tavalla kuin perheenjäsenet rakastavat toisiaan meidän omassa maailmassamme. Ja tämä saa meidät näkemään käsitteen kolminaisuus aivan uudessa valossa, synonyyminä Jumalan rakastavalle perheelle.
Mitä sitten?
Kysymys kuuluu: Mitä merkitystä tällä kaikella on? Mitä käytännön arvoa sinun ja minun jokapäiväisen elämämme kannalta on ajatuksella yhdestä Jumalasta, jolla on kolme persoonaa? Itse asiassa paljonkin. Kysy itseltäsi, kuka kuoli ristillä. Ehkä vastaat sanomalla, että ”jokainen sen tietää, sehän oli Jeesus”.
Ajattele seuraavaksi tätä: Jos Jeesus oli todella Jumala, silloin nimenomaan Jumala meni ristille ottaen päälleen syyllisyyden meidän synneistämme ja maksoi siitä kuolemallaan. Tämä saa sinut ajattelemaan Jumalaa aivan uudella tavalla. Se antaa sinulle syyn rakastaa häntä, syyn joka ei olisi koskaan tullut mieleesi, jos olisit ajatellut Jeesusta vain ihmisenä.
Sen ajatuksen myötä, että Jumala on perhe, tulee esille toinenkin Raamatun opettama totuus: sinusta ja minusta voi tulla tuon perheen jäseniä, sillä meidät on adoptoitu Jumalan perheeseen Isän pojiksi ja tyttäriksi (Ef. 1:5). Jeesus on itse asiassa meidän veljemme!
Näin ollen kolminaisuus, jonka olet aina ajatellut olevan vain yksi teologien raskassoutuisia käsitteitä, on tosiasiassa nimitys, jolla tarkoitetaan Jumalan taivaallista perhettä, jonka jäseniä sinä ja minä voimme olla. Tosin meistä ei tule jumalallisia olentoja Isän, Jeesuksen ja Pyhän Hengen tavoin. Ollaksesi tuon perheen jäsen, sinun ei tarvitse muuta kuin kertoa Jeesukselle, että haluat hyväksyä hänet isoveljekseen. Hän huolehtii lopusta.
Raamatun todistusaineisto kolminaisuudesta
Mitä raamatullista todistusaineistoa on olemassa siitä, että Jeesus Jumalan Poikana ja Pyhä Henki ovat Isän kaltaisia jumalallisia persoonia?
On ilmeistä, että Jeesus on Isästä erillinen yksilö, ja Raamattu opettaa selvästi, että hän on myös täydellisesti Jumala. Joh. 1:1 kerrotaan Sanasta, Jeesusta tarkoittaen: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” Uudessa testamentissa puhutaan monissa kohdissa myös siitä, että Jeesus loi maailmankaikkeuden. (Ks. esim. Joh. 1:3; Kol. 1:16; Hepr. 1:2.)
Jeesus puhui myös useita kertoja itsestään käyttäen sanoja, jotka liittyvät vain jumalallisuuteen. Sellainen olisi ollut juutalaisen lain mukaan jumalanpilkkaa, ellei se olisi ollut totta. Eräässä tilanteessa hän sanoi esimerkiksi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin” (Joh. 8:58; kursiivi lisätty). Ilmaisu ”Minä olen” tarkoittaa heprean kielessä Jumalaa (2. Moos. 3:14). On ilmeistä, että juutalaiset ymmärsivät tämän Jeesuksen käyttämän ilmaisun sisältävän väitteen hänen jumalallisuudestaan, koska he poimivat kiviä heittääkseen häntä niillä – kivittäminen oli jumalanpilkasta annettava rangaistus (Joh. 8:59).
Pyhä Henki
Mitä Pyhään Henkeen tulee, kysymys on ennen kaikkea siitä, onko hän Isästä ja Pojasta erillään oleva persoona. Uusi testamentti käyttää Pyhästä Hengestä puhuessaan kieltä, joka erottaa hänet selvästi omaksi yksilölliseksi persoonakseen. Esimerkiksi vähän ennen kuolemaansa Jeesus kertoi opetuslapsilleen jättävänsä heidät, ja sitten hän lisäsi: ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki.” (Joh. 14:16, 17.)
Myös muut Uuden testamentin kirjoittajat puhuvat Pyhästä Hengestä erillisenä persoonana. Esimerkiksi Paavali sanoi Jumalan ja Pyhän Hengen suhteesta: ”Hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.” (Room. 8:27.) Huomaa, että Pyhällä Hengellä on omat ajatuksensa ja että hän puhuu meidän puolestamme Jumalan edessä samalla tavalla kuin Jeesus.
Kaiken lisäksi Jeesus antoi opetuslapsilleen lähetyskäskyn sanoen ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Nämä sanat osoittavat selvästi, miten jokainen kolminaisuuden jäsen on oma, itsenäinen persoona.
– Signs of the Times / Marvin Moore