Jumala ei pyydä liikaa.
Olemme keskellä mullistavaa seurakunnallista siirtymäaikaa. Seurakunnalla sellaisena kuin tunnemme sen viimeisiltä 1800 vuodelta ei välttämättä ole paljon yhtäläisyyttä tulevaisuuden seurakunnan kanssa.
Joitakin asioita pohdittavaksi
Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana yhdysvaltalaisten kotikirkossa käyvien aikuisten määrä on noussut yhdestä prosentista yhdeksään prosenttiin maan asukasluvusta. Maailmanlaajuisesti 394 miljoonaa ihmistä hyväksyy kristillisen uskon periaatteet ja pyrkii keskittämään elämänsä Jeesukseen mutta torjuu historiallisen tunnustuksellisuuden ja järjestäytymisen kokoontuen erikokoisissa yhteisöissä. Arvioiden mukaan tämä luku paisuu vuoteen 2025 mennessä 581 miljoonaan ihmiseen maailmanlaajuisesti, tai karkeasti laskien määrään, joka on 120 miljoonaa suurempi kuin kaikki protestanttiset seurakunnat yhteensä.
Samaan aikaan on maita, joissa maallistuminen leviää. Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2007 tehty tutkimus osoitti, että lähes 70 prosentilla väestöstä ei ole minkäänlaista aikomusta osallistua jumalanpalvelukseen tulevaisuudessa. Yhdysvalloissa vain neljä prosenttia vuosien 1980 ja 2000 välillä syntyneistä käy viikoittain jumalanpalveluksessa.
Lukujen tulkinta
Joidenkin mielestä nämä tilastot ovat pelottavia ja aiheuttavat suurta huolestuneisuutta. Toiset puolestaan näkevät tilastot mahdollisuutena palauttaa seurakunta yksinkertaisille, aidoille Uuden testamentin juurilleen, vapaana sotkusta ja epäolennaisesta painolastista, jota kristinusko on kartuttanut Konstantinuksen ajoista lähtien.
Kun Kiinan puhemies Mao nousi valtaan, hän ryhtyi johtamaan historiallisesti yhtä julmimmista kristittyihin kohdistuneista vainoista. Siitä huolimatta arviolta kahdesta miljoonasta Kiinan kristitystä puhdistuksen alussa oli tullut 60 miljoonan uskovan joukko siihen mennessä, kun kristinuskon virallinen kielto noin 40 vuotta myöhemmin kumottiin. Nykyisin tutkijat arvioivat, että Kiinassa on suunnilleen 120 miljoonaa kristittyä. Kristinusko Kiinassa saattaa toteuttaa profeetallisen kohtalonsa kiteyttämällä kristillisen uskon sen perusluonteisimpiin ja keskeisimpiin tekijöihin.
Tilaisuus adventisteille
Maailman muuttuessa yhä uskonnottomammaksi ja samalla henkisemmäksi seitsemännen päivän adventisteilla on ennennäkemätön tilaisuus puhua kaikkien ihmisten elämälle ja sydämelle ja olla sitä, mitä Jumala tarkoitti heidän olevan: ”niiden uskovien yhteisö, jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi”.
Keskeistä on se, että seurakunta on nimenomaan uskovien yhteisö. Tämä on ollut Jumalan lähestymistapa lähetystyöhön ajan alusta asti: työskenteleminen niissä ihmisissä, heidän hyväkseen ja heidän välityksellään, jotka ovat sitoutuneet hänen luonteeseensa ja toimintatapoihinsa.
Paavali vetää verhon tämän ällistyttävän, ikuisen mission edestä kirjoittaessaan efesolaisille: ”Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan.” (Ef. 3:10.)
Osoittaakseen viisautensa seurakunnan välityksellä Jumala yksinkertaisesti kutsuu elävän, hengittävän, yhtenäisen ihmisryhmän, joka hänen rakkautensa pakottamana antautuu hänelle ja elää todeksi hänen rakkautensa; antautuneita ihmisiä, jotka ovat valmiit tavoittelemaan aitoa, raamatullista, jumaluuden kaltaista yhteisöä ja tekemään ”kaikki kansat” Jeesuksen opetuslapsiksi (Matt. 28:19).
Ellen White selittää: ”Jumala on asettanut seurakunnan välikappaleekseen pelastamaan ihmisiä. Se järjestettiin palvelemaan, ja sen tehtävänä on evankeliumin vieminen maailmaan. Jumalan suunnitelmana on alusta asti ollut, että hänen seurakuntansa tulee heijastaa maailmalle hänen täyteyttään ja ylenpalttisuuttaan.” (Alfa ja omega, osa 6, s. 11.)
Tehtävän vieminen päätökseen
Jumalan antama työ tulee suoritetuksi, kun tämä uskovien yhteisö ymmärtää evankeliumin laajuuden, syvyyden ja korkeuden sekä sen vaatimukset meidän elämäämme nähden, niin henkilökohtaisesti kuin yhteisönäkin; kun yhteisö tunnustaa, että Jumalan viisaus ja rakkaus julistetaan rehellisten ihmissuhteiden avulla – vrt. Hengen hedelmä (Gal. 5:22–24) – sekä yhteisön sisällä että ulkopuolella oleville ihmisille; kun me kaikki ymmärrämme, että Kristus haluaa jokaisen ihmisen olevan hänen opetuslapsensa elämän kaikilla osa-alueilla.
Jumala valitsee aluksi rajatun yhteisön saavuttaakseen maksimaalisen kattavan lopputuloksen. Toisin sanoen Jumala omistaa pääasiallisen huomionsa morsiameensa, seurakuntaansa, voidakseen työskennellä sen parissa ja välityksellä saavuttaakseen mahdollisimman paljon ihmisiä rakkaudellaan. Hän tekee näin, jotta kaikki voisivat henkilökohtaisesti nähdä ja kohdata hänen armonsa opetuslasten elävän yhteisön välityksellä ja saisivat kutsun liittyä perheeseen.
Pian koittaa päivä, jolloin Kristus saapuu noutamaan morsiamensa, seurakunnan, ”voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä” (Ef. 5:27).
– Adventist World / Shawn Brace