Kun Luoja puhalsi elämän ensimmäisen ihmisparin sieraimiin, tämä elämän antaminen ihmiselle oli suuremman luomistyön huipentuma. Ensin luotiin ympäristö, joka herättäisi virikkeitä ihmisen eri aisteissa. Vaikka käytämme näkö-, kuulo-, maku- ja hajuaistejamme päivittäin, aina löytyy jotain uutta ihmeteltävää ja ihasteltavaa.

Kaikkein älykkäinkin ihminen joutuu pinnistämään ajatteluaan äärimmilleen yrittäessään ymmärtää maailmankaikkeutta. Luomakunta tarjosi kaikenlaista syötävää enemmän kuin riittävästi. Emme syö vain nälkäämme, vaan aterioiminen on myös iloa ja sosiaalista kanssakäymistä.

Vastavuoroinen rakkaus ja kunnioitus ovat aina olleet osa Luojan suunnitelmaa ihmisen iloksi. Adventisteina näemme elinvoimaisuutta siinä, että harmonisessa tasapainossa selkeä ajatuksenjuoksu, terve keho ja merkitykselliset ihmissuhteet tuottavat iloisen mielen.

Asumme kuitenkin maailmassa, joka ei enää täysin heijasta Luojan alkuperäistä tarkoitusta. Sitä kuilua, joka vallitsee sen välillä millaisia meidän pitäisi olla ja mitä todellisuudessa olemme, kutsutaan synniksi.

Meillä on kuitenkin hyviä uutisia. Sama voima, joka loi maailman, loi myös ratkaisun synnin ongelmaan. Hänen nimensä on Jeesus, joka sanoi: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10.)

Seitsemännen päivän adventisteina uskomme, että vaikka maailmamme onkin rikkinäinen, voimme yhä elää elämää, joka heijastaa alkuperäistä elinvoimaisuutta.

Kutsumme sinut tutustumaan näkemyksiimme siitä, kuinka terveelliset ihmissuhteet, terve keho, valveutunut ymmärrys ja iloinen mieli heijastavat Jumalan tarkoitusta.