Jumalan sanan mukaan kasteella on merkitystä. On tärkeää, että meidät kastetaan, ja Raamattu kertoo, miten sen tulisi tapahtua.
Vähän aikaa sitten sain postitse ”erikoistarjouksen”. Yleensä viskaan tuollaiset mainokset suoraan roskikseen, mutta tällä kertaa tarjous koski aikakauslehden tilausta, jota mielelläni luen silloin tällöin. Kaiken lisäksi tilaajalahjaksi tarjottiin kirjaa, jonka nimi sai minut koukkuun. Se oli Miten voin puhdistaa melkein mitä vain.
Olen melkoinen siivousintoilija, joten tiesin heti haluavani kyseisen kirjan. Postitin lehtitilauksen ja sain tilaajalahjan itselleni. Kuukausia myöhemmin tarvitsin puhdistusohjetta, joten aloin etsiä lahjaani. En kuitenkaan löytänyt sitä. ”Karen”, kysyin vaimoltani, ”oletko nähnyt kirjaani Miten voin puhdistaa melkein mitä vain?”
”En ole”, Karen vastasi. ”Olet varmaan heittänyt sen pois viimeksi siivotessasi!”
Oletpa sitten kaltaiseni siivousintoilija, joka pyrkii kaiken aikaa hankkiutumaan eroon ylimääräisistä tavaroista, tai taiteellinen luonne, joka haluaa kodin muistuttavan sisustuslehden aukeamaa, ymmärrät varmasti siisteyden arvon. Pidämme siitä, että olemme puhtaita ja meillä on puhdas koti ja puhdas ympäristö.
On kuitenkin olemassa jotakin paljon tärkeämpää kuin ulkonainen puhtaus – jotakin, mistä kirjassa Miten voin puhdistaa melkein mitä vain ei kerrota. Kysymys on puhtaasta sydämestä, sisäisesti uudistuneesta ihmisestä. Jumalan sana on ainoa kirja, joka kertoo, miten kyseinen puhtaus on saavutettavissa.
Ap. t. 22:16 luemme, että Herra puhui apostoli Paavalille Ananiaan välityksellä sanoen: ”Huuda avuksi hänen [Herran] nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.” Tämän jakeen lukiessamme saatamme kysyä: Millä meidän syntimme voidaan pestä pois? Tapahtuuko se kasteessa vai silloin, kun huudamme avuksi Herran nimeä?
Raamattu osoittaa selvästi, että synnit pestään pois Herran nimeä avuksi huutamalla. Psalmista tunnustaa syntinsä Jumalalle sanoen: ”Jos toisin sinulle teurasuhrin, se ei sinua miellytä, polttouhriakaan et huoli. Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.” (Ps. 51:18, 19.) Hän anoo: ”Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.” (Jae 9.)
Kaste puolestaan symboloi sitä, että olemme huutaneet avuksi Herran nimeä syntiemme pois pesemiseksi. Vaikka ulkoiset symbolit ovat tärkeitä, niiden ei tulisi muuttua päämääriksi itsessään. Jeesuksen ajan fariseuksilla oli kyseinen ongelma. He olivat pikkutarkkoja rituaalisen puhtauden suhteen ja suorittivat huolellisesti siihen kuuluvat pesut, mutta Jeesus näki, etteivät he antaneet Jumalan puhdistaa heidän sisintään synnistä. ”Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi!” (Matt. 23:25, 26.)
Jonkin aikaa sitten pesin talomme ikkunat. Pesusientä ja kuivauslastaa käyttäen tein hyvää, perusteellista työtä. Työn tultua valmiiksi nojauduin taaksepäin ja ihailin säkenöivän kirkasta lopputulosta. Kun kuitenkin vähän myöhemmin katselin talomme sisäpuolelta ulos, huomasin, kuinka paljon läikkiä ikkunoissa edelleen oli – sisäpuolella. Ikkunoiden pesu ulkopuolelta ei yksinään riittänyt.
Sama pätee hengelliseen puhtauteen. Kehomme ja ympäristömme puhtaana pitäminen ei vielä riitä. Edes hengellisen puhdistautumista kuvaavan rituaalin eli kasteen läpikäyminen ei riitä, ellei se kuvasta sisäistä todellisuutta. Jumala on kiinnostunut puhdistamaan myös sisäpuolen. Hän tahtoo tehdä meistä puhtaita ja uusia läpikotaisin.
Kaste on merkki katumuksesta ja sitoutumisesta
Onko kasteella mitään merkitystä, jos olemme sisäisesti puhtaita? Kyllä on. Melkein joka kerta, kun pelastussanomaa julistetaan Uudessa testamentissa, siihen yhdistetään käsky käydä kasteella. ”Kuinka me voimme pelastua?” ihmiset kyselivät apostoleilta. Kerran toisensa jälkeen nämä vastasivat: ”Kääntykää ja ottakaa kaste.” (Ks. Ap. t. 2:38; 8:12; 16:30–33.)
Mieleeni tulee syyrialainen sotapäällikkö Naaman, josta kerrotaan Toisen kuninkaiden kirjan 5. luvussa. Naaman kärsi pelätystä spitaalitaudista. Eräs israelilainen tyttö, joka oli orjana Naamanin taloudessa, kertoi isännälleen profeetta Elisasta, joka osasi parantaa sairauksia Israelin Jumalan voimassa. Naaman lähti tapaamaan profeettaa, ja Elisa käski hänen peseytyä seitsemän kertaa Jordanvirrassa.
Naaman ei ollut erityisen innostunut saamastaan käskystä. Jordan oli mutainen joki eikä muistuttanut lainkaan hänen oman kotimaansa kauniita jokia. Ehkä hän päätteli itsekseen, että jos profeetalla kerran oli parantamisen taito, miksei tämä yksinkertaisesti lausunut joitakin sanoja? Loppujen lopuksihan ainoastaan Jumalan parantavalla voimalla oli merkitystä, ei tyhjällä joessa peseytymisen rituaalilla.
Lopulta Naaman päätti kuitenkin luottaa Jumalaan ja totella. Hän suoritti rituaalin. Hän noudatti Jumalan käskyä. Ja toden totta, hän puhdistui spitaalistaan.
Naaman olisi voinut pitää päänsä ja valita peseytymispaikakseen kauniin syyrialaisjoen, eikä siitä olisi ollut hänelle mitään apua. Pelkkä joessa kastautuminen ei olisi parantanut hänen spitaaliaan. Ainoastaan Jumalalla oli voima tehdä se. Jumala kuitenkin edellytti, että Naaman olisi kuuliainen hänen käskyilleen ja peseytyisi nimenomaan Jordanvirrassa. Kun Naaman teki niin, hän puhdistui sairaudestaan.
Kaste toimii samalla tavalla. Jumalan todellinen tahto on, että meillä olisi puhdas sydän, eikä sitä voi saada aikaiseksi pesemällä ihonsa vedellä. Jumala tahtoo pyyhkiä pois menneisyytemme synnit, poistaa tuskan elämästämme ja uudistaa meidät kokonaan. Kuitenkin samaan aikaan Jumala pyytää meitä suorittamaan ulkonaisen teon, joka symboloi uudistunutta mieltä. Hän pyytää sitä merkkinä katumuksestamme ja sitoutumisestamme uuteen alkuun; me astumme kasteveteen osoittaaksemme maailmalle, että Jumala on puhdistanut meidät.
Myös kastetapa on tärkeä
Onko Jumala kiinnostunut siitä, miten meidät kastetaan? On kyllä. Aivan kuten Naaman saattoi peseytyä vain yhdessä tietyssä joessa, mikäli hän halusi osoittaa kuuliaisuuttaan ja luottamustaan, samalla tavalla Raamatusta löytyy vain yksi kastetapa. Sana ”kastaminen” merkitsee veteen upottamista. Varhaiskristityt vertasivat kastetta hautaamiseen ja kuolleista nousemiseen yhdessä Kristuksen kanssa (Kol. 2:12). Vain yhdenlainen kaste voi kuvata hautaamista ja ylösnousemusta. Vain yhdenlainen kaste voi kuvata sitä, että kohde upotetaan pesualtaaseen ja nostetaan sieltä täysin puhtaana. Sellainen on raamatullinen kaste – upotuskaste.
Jumalan sanan mukaan kaste on tärkeä. On tärkeää, että meidät kastetaan, ja on tärkeää, miten meidät kastetaan. Jos tahdomme suhtautua Jumalaan luottaen ja kuuliaisesti, otamme vakavasti hänen opetuksensa kasteesta.
Muistamme myös, että kääntyminen ja kaste merkitsevät alkua, eivät loppua. Kun kasvamme Kristuksessa, hän muuttaa meitä edelleen. Jos todella tahdot tietää, miten ”melkein mitä vain voi puhdistaa”, päästä Jumalan voima elämääsi. Hänen Pyhä Henkensä voi todella puhdistaa kaiken. Siinä yhteydessä voimme unohtaa sanan ”melkein”.
Jumalan puhdistava voima ei vaikuta vain sydämessämme vaan myös mielessämme. En tiedä sinusta, mutta omassa elämässäni on -asioita, jotka mieluiten unohtaisin – muistoja, kokemuksia, näkemiäni asioita. Kun Jumala puhdistaa meidät, hän tekee kaiken uudeksi (ks. 2. Kor. 5:17).
Kerrotaan eräästä englantilaisesta pastorista, joka käveli kadulla ystävänsä kanssa. Tämä ystävä oli suuren saippuatehtaan toimitusjohtaja. Miehet ohittivat baarin, josta kuului juhlivien ihmisten ääniä. He näkivät juopuneiden hoipertelevan kadulle. Liikemies totesi: ”Näyttää siltä, ettei saarnaamallasi evankeliumilla ole juurikaan vaikutusta näiden ihmisten elämään.” Osoittaen lähellä seisovaa, hyvin likaista katulasta pastori sanoi: ”Näyttää siltä, ettei sinun saippuallasikaan ole kovin kummoista vaikutusta.”
Saippuatehtailija vastasi: ”Totta kai minun saippuani tehoaa – mutta sitä on käytettävä!”
Pastori puolestaan sanoi: ”Samoin evankeliumi tehoaa, mutta sitäkin on sovellettava elämään.”
Evankeliumi – hyvä uutinen – on se, että Jeesuksen kautta saatava anteeksianto ja uudistus pystyy muuttamaan meidät, puhdistamaan meidät. Kun otamme vastaan tuon lahjan ja astumme kasteveteen hyväksyntämme osoittaen, silloin maailmankaik-keuden tehokkain puhdistusaine alkaa vaikuttaa elämässämme.
– Signs of the Times / Doug Batchelor