Osoitammeko me luomisen puolestapuhujat riittävästi kiinnostusta ympäristökysymyksiin?
Adventistinen maailmankatsomus
Adventistit ovat usein tunteneet olevansa pyhiinvaeltajia ja muukalaisia tällä planeetalla. Koska meidän kotimme on muualla, saattaa olla, että se vähentää ympäristökysymyksiin tuntemaamme mielenkiintoa. Raamatullinen maailmankatsomuksemme kuitenkin opettaa meille, että meidät on kutsuttu luomakunnan vastuullisiksi taloudenhoitajiksi. Tämän voisi odottaa näkyvän reaktioissamme ympäristöä koskeviin haasteisiin. Jeesuskin osoitti kantavansa huolta koko luomakunnasta. Hän ilmaisi sen esimerkiksi puhuessaan taivaan linnuista. Sillä hän todisti, että hänet oli valtuutettu huolehtimaan koko luomakunnan tarpeista (Matt. 5:45).
Luomakuntaa koskevat keskustelumme ovat yleensä keskittyneet Jumalan luomistyöhön maa-planeetalla, minkä hän toteutti ”alussa”, koska kysymys ajasta on adventistisen maailmankatsomuksen ytimessä. Aikahorisontin vastakkaisessa päässä olemme keskittyneet lopunaikaan, jolloin Kristus saapuu ja meille alkaa ikuisuus.
Adventisteina olemme suhtautuneet usein epäröiden oman aikamme ilmiöihin, emmekä ole osoittaneet erityistä kiinnostusta ekologisiin kysymyksiin. Vaikka olemme korostaneet luomiskertomuksen merkitystä, emme ole huolehtineet luomakunnasta, siitä minkä Isä on meille uskonut.
Olemmeko me, luomisen puolestapuhujat, etsineet ratkaisuja esimerkiksi muovisaasteesta aiheutuviin vitsauksiin valtamerissä? Olemmeko yrittäneet puuttua trooppisten metsien laajamittaiseen hävittämiseen. Me uskomme, että Jumala loi meret ja kaiken, mitä niissä on (2. Moos. 20:11; vrt. Ps. 146:6; Ilm. 5:13), mutta mitä me teemme, jotta ympäristöä vahingoittavista kalastusmenetelmistä, kuten pohjatroolauksesta ja pitkänsiima käytöstä luovuttaisiin? Entä, vaatiiko meidän Luojamme ja Herramme meitä puuttumaan niin sanottuun sivusaalisongelmaan, jossa meidän hoitoomme uskottuja eliöitä heitetään kuolleina takaisin mereen?
Joku saattaa kysyä: ”Jos Jeesuksen tulo tapahtuu pian ja globaali ympäristönmuutos on suhteellisen hidasta, niin miksi meidän pitäisi huolestua planeetan ja ei-inhimillisen elämän tuhoutumisesta? Sitä paitsi, jos Jumala on luvannut meille uuden maan, miksi murehtia tästä nykyisestä?”
Adventistinen teologia
Adventistisen teologian perusteella meidän tulisi olla erityisen kiinnostuneita ympäristökysymyksistä. Neljä tärkeintä perustetta ovat luominen, sapatti, pelastus sekä ylösnousemus ja ennalleen asettaminen.
Luominen: Koska me uskomme, että Jumala on kaikkien elämänmuotojen lähde, kaikilla hänen luomillaan olennoilla on suhde toisiinsa. Se, että Jumala on antanut luomakuntansa taloudenhoidon ihmiskunnalle, ei merkitse valta-asemaa vaan kunnioittavaa huolenpitoa ja ohjausta Mestarin edustajana.
Sapatti: Jumala lepäsi sapattina. Hänen esimerkkinsä on annettu seurattavaksi koko luomakunnalle. Jumala mainitsi erityisesti ei-inhimilliset luotunsa antaessaan käskyn muistaa sapatinpäivä (2. Moos. 20:8). Tämä koko luomakunnalle annettu käsky merkitsi yhden kokonaisen päivän erottamista, jotta silloin pidettäisiin yhteyttä Luojan kanssa.
Jumala ei jättänyt viikkolevon ulkopuolelle myöskään kotieläimiä. Hän korosti, että sapatin tulisi sulkea piiriinsä sekä inhimillinen että ei-inhimillinen elämä muistutuksena siitä, että luomakunnan kaikkien jäsenten elämä ja turva on lähtöisin Jumalasta eikä työnteosta. Tätä asiaa korosti lisäksi sapattivuosi, jolloin maan oli määrä levätä. Tällöin myös osa villieläimistä pääsi nauttimaan levosta, kun ne saivat kerätä itselleen sen, mitä israelilaisilta jäi jäljelle (vrt. 2. Moos. 23:11; 3. Moos. 25:4–7). Sapattivuosi antoi ”israelilaisille tilaisuuden muistaa, että maa on Jumalan ja että se on annettu heidän hoitoonsa”, eikä se ole ”kulutushyödyke vaan lahja, joka on annettu koko yhteisölle”, kuten Richard Bauckham asian ilmaisee (The Bible and Ecology, s. 27).
Pelastus: Golgatalla Kristus näytti toteen Jumalan rakkauden langennutta ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa kohtaan. Uhrinsa ja maailmaan tuomansa valtakunnan välityksellä hän on varmistanut, että luomakunta pelastuu. Jumala antaa toivoa, ei ainoastaan tulevaisuuden suhteen vaan myös tässä ajassa (Room. 8:19–23).
Ylösnousemus ja ennalleen asettaminen: Jeesuksen ylösnousemus paljastaa Jumalan suunnitelman ja viittaa siihen tosiasiaan, että ylösnousseen Herran henki toimii aktiivisesti maailmassa ja seurakunnassa. Jeesuksen ylösnousemus antaa meille myös lupauksen siitä, että Jumala ei ole hylännyt meitä. Meitä ei ole jätetty oman onnemme nojaan laatimaan omia ratkaisujamme myöskään ympäristökriiseihin.
Asenteen tarkistaminen
Adventistinen käsitys ruumiista Pyhän Hengen temppelinä (ks. 1. Kor. 6:19) on perustana näkemyksellemme terveellisistä elämäntavoista. Tähän asti olemme tosin keskittyneet vain terveyteen. Olisiko nyt aika sisällyttää ajatukseen Jumalan temppelistä myös näky Jumalan luomakunnasta tasapainoisena kokonaisuutena?
On viisi askelta, jotka voisivat auttaa meitä seurakuntana eteenpäin tiellä, jonka päämääränä on ottaa koko luomakunnan asia omaksemme.
1. Adventistiseen opetussuunnitelmaan tulee ottaa mukaan ympäristöteemoja. Uudistuksen tulee koskea kaikkia opintokursseja lastentarhasta aina jatko-opiskelupaikkoihin asti.
2. On kehitettävä ohjelmia, jotka antavat jatko-opiskelijoille tilaisuuksia osallistua toimintaan, joka perehdyttää heidät ympäristönsuojeluun ja luomakunnan tutkimiseen raamatullisesta näkökulmasta.
3. Ympäristönsuojelusta ja luomisesta on tehtävä säännöllinen ja näkyvä keskustelunaihe seurakunnan kaikilla tasoilla.
4. Laitoksiamme ja kampuksiamme on ohjattava kaikkialla maailmassa miettimään uudelleen energian käyttöä sekä jätteiden tuottamista ja käsittelyä, jotta voisimme lisätä myönteistä vaikutustamme myös sillä alueella.
5. Meidän tulee olla myös yksilöinä Isämme täysipainoisia ”edunvalvojia” luomakunnassa, joka on uskottu meidän hoitoomme.
Luomisen teema on kautta koko Raamatun punottu tiivisti yhteen ihmiskunnan historian kanssa. On selvää, että sillä mitä tapahtuu taivaassa, on vaikutus maahan, ja sillä mitä tapahtuu maan päällä, on vaikutus taivaaseen. Se tosiasia, että Luoja on uskonut maailman meidän haltuumme, opettaa meille sen, että taivas ja maa ovat paljon lähempänä toisiaan kuin olemme ajatelleetkaan. Me adventistit olemme aina pitäneet oppia luomisesta perustavanlaatuisena, mutta nyt on aika tehdä enemmän kuin vain keskustella tästä opista. Meidän on aika tehdä luomakunnasta omamme.
– Nykyaika / Stephen G. Dunbar