Luominen

Jumala ja kehitysoppi – kuin luodut toisilleen?

Keitä me olemme? Olemmeko tulosta salamaniskusta, joka osui täyteläiseen, muinaisissa vuorovesialtaissa muotoutuneeseen, esibioottiseen liemeen?

Olemmeko siitä kehittyneet itsestään uusiutuviksi nukleiinihapoiksi, sitten alkeelliseksi soluksi, edelleen simpansseiksi ja lopulta ihmisiksi? Olemmeko täällä sen vuoksi, että parhaiten sopeutuvien eloon jäämisen periaate ohjasi ylvästä syntyperäämme? Selittääkö ja määritteleekö evoluutioteoria meidät?
Jos näin on, mitä se kertoo meille Jumalasta, meistä itsestämme ja tulevaisuudesta?

Jos meidän alkuperämme on selitettävä kehitysopillisen prosessin pohjalta, mitä silloin voimme sanoa Jumalasta, hänen roolistaan ja vaikutuksestaan maailmankaikkeudessa? Onko hänellä siinä tapauksessa minkäänlaista osaa historiassa ja meidän elämässämme? Tietääkö hän, että me olemme olemassa? Välittääkö hän siitä? Onko hän yksinkertaisesti vain hengetön, mahtava voima tai tietokoneen kaltainen pääideoitsija? Onko hän myös oikea persoona? Jos on, miten hän suhtautuu meihin?

Jos Jumala on olemassa, laittoiko hän alulle ensimmäisen elämän kipinän ja ohjasi sitten jotenkin kehitysprosessia välimuotojen kautta aina nykyiseen elämän korkeimpaan asteeseen, jota sanotaan ihmiseksi? Tällaista hypoteesia nimitetään teistiseksi evoluutioksi. Mikäli tämä pitää paikkansa, miksi häneltä kului miljardeja vuosia erilaisten hampaiden ja kynsien kehittelyssä ennen kuin hän sai evoluution nykyihmisen tasolle? Onko hänen ongelmanaan rajallinen rakkaus, rajallinen valta vai rajallinen äly? Jos hän on rakkauden Jumala, miksi hän käytti parhaiten sopeutuvien eloonjäämisen julmaa prosessia ihmiskunnan luomiseksi? Vai onko kyse siitä, että hän on rakkauden Jumala, joka tekee parhaansa rajallisen valtansa puitteissa? Vai onko hän mahtava ja rakastava Jumala, jonka heikkoutena on älyn puute? Onko hän vähän hidas, mutta yrittää kuitenkin kaikkensa? Jos hän on persoonallinen Jumala, rakkauden Jumala, miksi kesti niin monia miljoonia ja miljardeja vuosia, ennen kuin hän tuli kertomaan meille rakkaudestaan?

Ehkä Jumala itse käy läpi kehitysprosessia! Aivan alussa hän oli suuri voima, joka laittoi kaiken pyörimään. Sitten hänelle kehittyi mieli, jotta hän saattoi ohjata evoluutioprosessia entistä taitavammin. Seuraavaksi hän kehittyi persoonalliseksi olennoksi, joten hän on nyt viimeksi kuluneiden tuhansien vuosien aikana ilmoittanut itsestään luomakunnalleen. Jos hän on kehittynyt persoonaksi, kuinka voisimme oppia tuntemaan hänet kyetäksemme luomaan suhteen hänen kanssaan?

Minkälainen seuraus teistisellä evoluutiolla on Jumalan toimintatapoihin maailmassa? Jos Jumala ei kykene tai ei käyttäydy sillä tavalla kuin Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomus kuvailee, mitä siinä tapauksessa voimme ajatella muista raamatunkohdista, jotka kertovat hänen toiminnastaan? Aiheuttiko Jumala maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen ja ohjasi Nooan arkin turvaan? Tapahtuiko Siinailla todellakin Jumalan ja Mooseksen kohtaaminen? Jos meillä on ongelmia raamatullisen luomiskertomuksen kanssa, miksi emme yhtä hyvin kyseenalaistaisi ruumiin ylösnousemuksen ihmettä, kirjaimellista ja näkyvää toista tulemusta sekä uuden maan luomista? Jos koemme ihmeet ongelmallisiksi, kuinka selitämme ihmissuvun oletetun kehittymisen eläinkunnasta nykyiselle ajattelun ja moraalisten ratkaisujen tekemisen tasolle? Mielen ja moraalin infuusio jossakin kehityshistorian vaiheessa olisi itsessään ihme. Miksi emme siis hyväksyisi Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan talletettua luomiskertomusta?

Evoluutioteorian muottiin valettu jumala on vain meidän itse tekemämme jumala – savea käsissämme, jumalankuva jonka nykyinen sofistikoitunut yhteiskuntamme hyväksyy.

Evoluutio, synti ja pelastus

Oletetaan, että Jumala toi elämän tälle planeetalle teistisen evoluutioprosessin myötä. Oletetaan, että hän kehitti tuota elämää yksinkertaisista muodoista aina Homo sapiensiksi kutsuttuun, monimutkaiseen moraaliseen ja älylliseen olentoon asti käyttäen periaatetta, jonka mukaan parhaiten sopeutuvat selviävät hengissä lisääntyäkseen. Mitä merkitystä siinä tapauksessa olisi synnillä ja pelastuksella? Onko synti yksinkertaisesti edistymisen puutetta? Missä vaiheessa ihmisten voitaisiin katsoa olevan luotuja Jumalan kuvaksi ja sillä perusteella moraalisesti vastuullisia olentoja?

Jos olemme vain keskellä kehitysprosessia, meillä ei ole mitään käyttöä Kristuksen sijaiskuolemalle, koska emme ole ylipäätään voineet lakata heijastamasta Jumalan kuvaa itsessämme. Kuka Kristus siinä tapauksessa on? Onko hän vain kehitysprosessin huippu? Tuliko hän jollakin tavalla esimerkiksi meille nopeuttaakseen ihmisen kehitysprosessia? Jos näin on, onko kristinusko mitään muuta kuin uskonnollisen kehityksen tämänhetkinen huippu?

Evoluutio ja Raamattu

Mitä teistinen evoluutioteoria sanoisi Raamatun luonteesta? Missä mielessä, mikäli missään, Raamattua voitaisiin pitää Jumalan sanana?

Jotkut saattavat esittää, että Raamattu on vain ihmisten hengellisen kehityksen historiaa – uskonnolliset käsityksensä sukupolvelta toiselle siirtäneiden yksilöiden ja yhteisöjen historiaa. He sanovat hengellisyyden kypsyneen evoluutioprosessin myötä ja saavuttaneen lopulta huippunsa Jeesuksessa. Jeesuksen roolina on yksinkertaisesti toimia katalysaattorina meidän hengelliselle kehityksellemme. Näin ajattelevien ihmisten mielestä Raamatun arvo on siinä, että siihen on merkitty muistiin hengellisen kehityksen vaiheet; sillä ei siis ole arvoa Jumalan sanana.

Jos emme hyväksy Raamatun kertomusta luomisesta, meille jää hyvin paljon kysymyksiä, muutamia arvauksia eikä lainkaan vastauksia. Identiteettimme on epävarma. Luonto ja jopa Jumalan olemassaolo joutuvat kyseenalaiseen valoon. Meillä ei ole mitään takeita tulevaisuudesta. Ellen White muistuttaa meitä näin: ”Ne, jotka kyseenalaistavat Raamatun kertomusten luotettavuuden, ovat irtautuneet ankkuristaan ja jääneet ajelehtimaan epäuskon kallioiden murskattavaksi. Kun he huomaavat itsensä kyvyttömiksi käsittämään Luojaa ja hänen tekojaan oman epätäydellisen tietonsa ja tieteensä turvin, he alkavat epäillä Jumalan olemassaoloa ja ajattelevat luonnolla olevan äärettömät voimavarat.” (Ellen G. White, Testimonies for the Church, osa 8, s. 258.)

”Jumala on antanut valon tulvia maailmaan keksintöjen, tieteen ja taiteen myötä; mutta kun oppineet tiedemiehet luennoivat ja kirjoittavat näistä aiheista yksinomaan inhimilliseltä katsantokannalta, he päätyvät varmasti vääriin lopputuloksiin. Kaikkein älykkäimmätkin joutuvat hämmennyksiin pyrkiessään tutkimaan tieteen ja ilmestyksen suhteita, mikäli Jumalan sana ei saa ohjata heitä heidän työssään. Luoja ja luojan työt ylittävät heidän käsityskykynsä; ja koska he eivät pysty selittämään niitä luonnonlakien avulla, Raamatun historiaa pidetään epäluotettavana. Ne, jotka epäilevät Vanhan ja Uuden testamentin kertomuksia, johdetaan ottamaan vielä askel eteenpäin ja epäilemään Jumalan olemassaoloa; ja sitten, kun he ovat irtautuneet ankkuristaan, he jäävät ajelehtimaan epäuskon kallioiden murskattavaksi. Mooses kirjoitti Jumalan hengen ohjauksessa, eikä geologia koskaan kykene esittämään oikeaksi teoriaa löydöistä, joita ei voida sovittaa yhteen Mooseksen lausuntojen kanssa.” (Ellen G. White, Lift Him up, s. 60.)

Raamatullinen käsitys elämän synnystä ja ihmiskunnan historiasta on täysin vastakohtainen evoluutioteorian käsitykselle. Raamattu ilmoittaa, että Jumala loi elämän ja sen vaatimat ympäröivät olosuhteet kuudessa kirjaimellisessa päivässä, 24 peräkkäisen tunnin muodostamassa vuorokaudessa (1. Moos. 1). 2. Moos. 20:11 ja 31:17 vahvistavat luomisen tapahtuneen kuudessa päivässä. Jumala perustelee neljännen käskynsä kuudessa päivässä tapahtuneella luomistyöllä. Sen sijaan, että hän olisi luonut meidät miljardeja vuosia kestävän ajanjakson aikana, hän ”muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (1. Moos. 2:7; vrt. Mark. 10:6.)

Siinä missä evoluutioteoria kuvailee elämän muodostumisen miljoonien ja miljardien vuosien aikana, Raamattu ilmoittaa luomisen tapahtuneen Jumalan sanalla. ”Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot. – – Mitä hän sanoi, se tapahtui, mitä hän käski, se pysyi.” (Ps. 33:6,9; vrt. Ps. 148:5,6; Jes. 45:12.)

Jotkut pyrkivät väheksymään Ensimmäisen Mooseksen kirjan lukujen 1–11 historiallisuutta sanomalla, että ne eivät yritä selostaa, mitä todella tapahtui – ne ovat runoutta, eivät historiankirjoitusta. Niiden tarkoituksena on vain välittää viesti, että alussa Jumala loi. Ne eivät kerro, miten luominen tapahtui, ne tuovat vain esille luomisen tosiasiana. Se, ovatko Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvut 1–11 historiallista kerrontaa vai runoutta, ei loppujen lopuksi muuta asiaa, sillä Raamattu käyttää usein runoutta historiallisten tapahtumien esittämiseen.

Raamattu vahvistaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan historiallisuuden

Kun otamme huomioon koko Raamatun, huomaamme sen kirjoittajien – samoin kuin Kristuksen itsensä – pitäneen mainittuja Ensimmäisen Mooseksen kirjan lukuja nimenomaan historiankirjoituksena. Paavali vahvistaa, että ”ensinhän luotiin Aadam [eikä hitunen alkulimaa] ja sitten Eeva” (1. Tim. 2:13; vrt. Luuk. 3:38; Room. 5:14; 1. Kor. 15:22, 45). Kristus viittasi ensimmäisen ihmisparin luomiseen sanoen: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?” (Matt. 19:4.) Vapahtaja käytti Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomusta evoluutioteorian sijaan perustellessaan alkuperäiseen Jumalan suunnitelmaan pohjautuvaa moraalia: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” (Jae 5.) Kristus suhtautui myös Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomukseen Nooasta ja vedenpaisumuksesta todellisena tapahtumana: ”Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään.” (Matt. 24:38, 39; vrt. 2. Piet. 2:5.)

Luomisessa vaikuttava voima ei Raamatun mukaan ollut parhaiten sopeutuvien yksilöiden henkiinjäämisen periaatteella toimiva evoluutio vaan Jumalan Poika, itse Jeesus Kristus. ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” (Joh. 1:1–3; vrt. jae 10; Kol. 1:16, 17; 1. Kor. 8:6; Ef. 3:9; Hepr. 1:1, 2.)

Käsityksemme luomisesta vaikuttaa myös siihen, miten ymmärrämme Jumalan ja miten suhtaudumme häneen. Tosiasia, että Jumala on luoja, muodostaa perustuksen hänen kunnioittamiselleen ja palvonnalleen: ”Näin sanoo Herra, Jumala, joka loi taivaan ja muovasi ja valmisti maan, joka asetti sen perustuksilleen, ei luonut sitä tyhjäksi vaan teki sen asumista varten, näin hän sanoo: – Minä olen Herra, eikä muuta jumalaa ole.” (Jes. 45:18.) ”Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.” (Ilm. 4:11; vrt. Neh. 9:6; Ap. t. 14:15; 1. Kor. 8:6.) Luominen erottaa Jumalan epäjumalista (1. Aik. 16:26).

Lisäksi luominen muodostaa perustan meidän jumalasuhteellemme, sillä Jumala loi meidät alun alkaen kumppanuuteen (Ef. 3:9). Hän, joka ensin käski valon loistaa pimeyteen, valaa myös meidän sydämiimme Jumalan kirkkauden tuntemisen valoa, jonka Jeesus Kristus tuli meille ilmoittamaan (2. Kor. 4:6). Luovan voimansa takia hän on meidän vahvuutemme perusta (Ps. 121:2; 124:8). Me hyväksymme luomiskertomuksen uskon kautta: ”Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.” (Hepr. 11:3.)

Raamatun kertomus ihmissuvusta poikkeaa suuresti evoluutioteorian tarjoamasta selityksestä. Emme ole kädellisten eläinten jälkeläisiä vaan Jumalan poikia ja tyttäriä! Aadamin sukutaulu ei johda alkeelliseen soluun. Hän oli Jumalan Poika (Luuk. 3:38). Meitä ei ole luotu minkään villieläimen kuvaksi vaan itsensä Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi (1. Moos. 1:26–28; 5:1, 2.)

Ellen White antoi vuosikymmeniä sitten seuraavan varoituksen: ”Johtopäätökset, joita oppineet miehet ovat tehneet tieteellisten tutkimustensa tuloksena, ovat tarkkaan harkittuja ja perinpohjaisesti selitettyjä, jotta saataisiin nimenomaan aikaan vaikutelma, että nämä oppineet miehet ovat oikeassa, ei Raamattu. Filosofit haluaisivat saada meidät uskomaan, että ihminen, luomakunnan kruunu, on vähitellen kehittynyt primitiiviseltä tasolta ja että ihminen vielä kauempana menneisyydessä on ollut vain järjetön luontokappale. Tiedemiehet ovat niin keskittyneitä syrjäyttämään Jumalan maailmankaikkeuden hallitsijan paikalta, että he halventavat ihmistä riistäen tältä oikean alkuperän suoman arvokkuuden. Luonto korotetaan luonnon Jumalan yläpuolelle; luontoa palvotaan epäjumalana, kun taas sen luoja haudataan ja piilotetaan näkyvistä tieteeksi kutsutun väärän tiedon perusteella.” (The Signs of the Times, 20.3.1884.)

Luominen ja toinen tulemus

Raamattu yhdistää historialliset kertomukset luomisesta ja vedenpaisumuksesta Kristuksen toiseen tulemukseen. ”Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. He sanovat pilkaten: ’Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti.’ Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä loi ja jotka se piti koossa. Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan.” (2. Piet. 3:3–7.)

Myös Jeesus liitti mainitut tapahtumat yhteen: ”Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:37–39.) Näin Raamattu käyttää Nooan aikaisen ihmiskunnan historiallisia olosuhteita vertauskuvana ajasta juuri ennen Kristuksen takaisintuloa. Lisäksi sama sana, joka sai aikaan luomisen ja vedenpaisumuksen, on saava aikaan maailmanlaajuisen tuhon toisen tulemuksen yhteydessä.

Teistinen evoluutio katsoo tarpeelliseksi tulkita omalla tavallaan Raamatun ilmoitusta toisesta tulemuksesta ja uudesta maasta. Jos Jumala ei puuttunut historian kulkuun luomisessa, hän ei varmasti tee niin myöskään kirjaimellisen ja näkyvän toisen tulemuksen muodossa. Jos hän ei suorita luomista suunsa sanalla, hän ei myöskään suorita uudelleenluomista ylösnousemuksessa. Jos hän ei alun perin luonut Eedenin puutarhaa, hän ei myöskään ole luova uutta maata. Teistisen evoluution puolustajille eskatologia ei merkitse ratkaisevaa Jumalan puuttumista historian kulkuun toisen tulemuksen yhteydessä. He ajattelevat elämän jatkuvasti kehittyvän entistä paremmaksi prosessissa, jossa ihmiskunta nousee korkeammalle tasolle saamalla aikaan moraalisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan kapinoinnin, varallisuuden uusjaon, koulutuksen ja muiden senkaltaisten keinojen avulla. Me voimme kuitenkin kiittää Jumalaa Jeesuksen tulevan toisen tulemuksen toivosta, koska Jumala on meidän Luojamme ja Vapahtajamme!

– Adventist Review / E. Edward Zinke