Jotkut ihmiset kyseenalaistavat Raamatun opetuksen kolminaisuudesta. Artikkeli kertoo, miksi kolminaisuus on totta – ja miksi se on tärkeä oppi.
Tik tak, tik tak, kellon hiljainen tikitys on ainoa ääni tuona unisena aamuna, kun Hanna pyörähtää aviomiehensä Henrin kainaloon juuri ennen täyttä havahtumistaan uuteen päivään. Pariskunta oli toivonut voivansa nauttia ylimääräisestä levosta, jonka viikonlopun aamu tarjoaisi, kun heidän makuuhuoneensa ovi yhtäkkiä aukeaa ja säikähtänyt pariskunta tärskähtää tietoisuuden tasolle. Kysymys on pikkuihmisten invaasiosta. Kuusivuotias Jero ja neljävuotias Miisa ryntäävät vanhempiensa makuuhuoneeseen ja loikkaavat lennossa näiden sänkyyn.
Henri hymyilee painiessaan pomppivan Jeron kanssa ja laittaessaan tämän makuuasentoon toivoen saavansa pojan lepäämään vielä hetken. Sillä välin Hanna kaappaa Miisan kainaloonsa. Äiti ja isä vilkaisevat toisiinsa viestittäen sanattomasti: ”He eivät ole ikuisesti pieniä.” Koska ylimääräiset nukkumishetket ovat nyt mennyttä, vanhemmat keskittyvät nauttimaan muutaman minuutin läheisyydestä perheenä.
Lapset, jotka tunnetusti ovat erittäin huomiokykyisiä, vilkaisevat ensin äitiä ja sitten isää. He huomaavat vanhempiensa väliset rakastavat katseet ja yhteyden. Tuntiessaan olonsa tyytyväiseksi ja turvalliseksi he käpertyvät vanhempiensa väliin nauttimaan perheenkeskisestä rauhasta ja sopusoinnusta.
Mitä olisi tapahtunut, jos makuuhuoneen oven auetessa sisään olisikin työntynyt lainaamaansa työkalua palauttava naapuri? Olisiko hänet otettu vastaan sillä hyväntuulisuudella, jota Henri ja Hanna osoittivat Jerolle ja Miisalle?
Tuohan on aivan naurettava ajatus, sanot. Eihän kutsumattomalla vieraalla olisi samoja etuoikeuksia kuin perheenjäsenillä! Olet aivan oikeassa. Sanaan perhe sisältyy jotakin läheisyyttä ilmaisevaa – intiimiyttä, joka on tarkoitettu vain niille, jotka ovat meidän lihaamme ja vertamme. Perheen sisälläkin avioliiton pyhä piiri on ankkuri, joka tuo rauhan ja vakauden kotiin.
Onko Jumalalla perhettä?
Ensimmäisestä luomastaan perheestä alkaen – miehestä ja vaimosta, jotka tulivat yhdeksi lihaksi ja saivat myöhemmin lapsia – Jumala osoitti tarkoituksensa olevan, että ihmiset nauttisivat perheyhteyden mukanaan tuomasta rauhasta ja turvallisuudesta. Kun ihmiset sitten valitsivat tehdä syntiä, Jumala oli valmis toteuttamaan suunnitelmansa heidän palauttamisekseen omaan perheyhteyteensä sen adoption kautta, jonka Jeesuksen uhri teki mahdolliseksi. Niinpä me tiedämme Jumalan rakastavan meitä lapsinaan. Onko hänellä kuitenkin vieläkin läheisempi piiri ympärillään? Voisivatko avioliitto ja perhe olla esikuvia Jumalan kokemasta, vielä syvemmästä läheisyydestä?
Vain harvat kyseenalaistavat Isän Jumalan olemuksen jumalallisena olentona, joka kykenee jakamaan rakkauttaan, mutta onko hänellä ”yhtiökumppaneita”, jotka ovat täysin samanarvoisia hänen kanssaan ja joiden kanssa hän voi jakaa rakkautta? Voidakseen ymmärtää vertaistaan on oltava tämän vertainen. Ovatko Jeesus ja Pyhä Henki tasavertaisia Isän kanssa voimassa ja vaikutusvallassa ja kaikissa muissa jumaluuden ominaisuuksissa? Useimmat kristityt vastaisivat tähän kysymykseen myöntävästi.
Onko Jeesus kaikkivaltias Jumala?
Luulen useimpien kristittyjen olevan yhtä mieltä siitä, että Jeesus oli olemassa jo ennen kuin hän tuli vauvana meidän maailmaamme. Hän itse sanoi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.” (Joh. 8:58.) Abraham eli 2000 vuotta ennen kuin Kristus syntyi.
Jeesus ei pelkästään väittänyt olleensa olemassa ennen tulemistaan tähän maailmaan. Hän antoi ymmärtää, että hänellä oli sama valta ja etuoikeudet kuin Isällä Jumalalla. Yksi Jumalan ominaisuuksista on se, että hänellä on elämä itsessään, ja Jeesus sanoi omaavansa tämän saman etuoikeuden. Eräässä tilanteessa, jossa fariseukset puhuttelivat Jeesusta, hän sanoi: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.” (Joh. 2:19.) Jeesus sanoi myös: ”Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni – saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta – – ottaa se takaisin.” (Joh. 10:17,18.)
Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo itsestään seitsemän kertaa: ”Minä olen.” Hän sanoi esimerkiksi: ”Minä olen elämän leipä”, ”Minä olen maailman valo” ja ”Minä olen ylösnousemus ja elämä” (Joh. 6:35; 8:12; 11:25). Kuten aiemmin esitin, Joh. 8:58 hän sanoi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.” Voidaksemme ymmärtää näitä ”Minä olen” -lausuntoja meidän on palattava Toisen Mooseksen kirjan 3. luvun jakeeseen 14, missä Jumala esitteli itsensä Moosekselle nimellä ”Minä olen se joka olen”, josta sana Jahve on peräisin. Näin ollen kaikissa ”Minä olen” -lausunnoissaan Jeesus väittää olevansa Vanhan testamentin Jahve-Jumala.
Jeesus osoitti myös täyden jumalallisuutensa ylösnousemisensa jälkeen salliessaan opetuslasten palvoa häntä Herranaan (ks. Joh. 20:28; Matt. 28:9).
Myöhemmin Ilmestyskirjassa Jumala ilmestyy Johannekselle A:na ja O:na1, alkuna ja loppuna (1:8). Tämä jae osoittaa selvästi Jumalan kaikkivaltiuden ja ennalta olemisen. Näin ollen on hyvin merkittävää, että Ilmestyskirjan 21. luvun 6. jakeessa Jeesus sanoo olevansa A ja O, alku ja loppu. Samoin Ilm. 22:13 Jeesus sanoo olevansa A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu; toisin sanoen itsestään olemassa oleva Jumala.
Uusi testamentti ei siis jätä epäilyksille sijaa, vaan toteaa Jeesuksen Kristuksen olevan kaikkivaltias Jumala.
Entä Pyhä Henki?
Mielenkiintoista kyllä, näemme myös Pyhän Hengen toiminnan Ilmestyskirjan 22. luvun jakeessa 17. Näin ollen voimme kysyä: onko Pyhä Henki myös jumalallinen ja täysin yhdenvertainen osa kolminaisuutta? Onko hän oma persoonansa vai onko hän vain voima tai osa Isää tai Jeesusta?
Onko Pyhä Henki jumaluuden osa? Osa ihmisistä väittää Pyhän Hengen olevan yksinkertaisesti Isä Jumalan ”henki”, eräänlaista usvaa, jolla ei ole omaa yksilönoikeuttaan. Pitääkö tämä paikkansa, vai onko Pyhällä Hengellä jumalallinen henkilöllisyytensä aivan kuten Jeesuksella ja Isällä?
Sekä Vanha että Uusi testamentti viittaavat toistuvasti Jumalan Henkeen pronominilla ”hän”, joka osoittaa Pyhän Hengen olevan persoonallinen olento persoonallisine ominaisuuksineen. Jeesus sanoi lähettävänsä Pyhän Hengen lohduttamaan, opettamaan ja opastamaan Jumalan maanpäällistä perhettä (ks. Joh. 16:7, 8, 13; Ap. t. 16:6; 21:11). Henki myös rukoilee Jumalan kanssa meidän puolestamme (ks. Room. 8:26, 27), mikä osoittaa Pyhän Hengen omaavan kaikki yksilöllisen olennon ominaisuudet.
Raamattu sanoo myös, että ”Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet” (1. Kor. 2:10). Vain Jumala voi tietää omat ajatuksensa, joten Pyhän Hengen on myös oltava kaikkivaltias Jumala voidakseen tutkia Jumalan syvimmät salaisuudet. Raamattu puhuu myös siitä, mitä ”Henki tarkoittaa” (Room. 8:27). Tämä on selvä todiste siitä, että Pyhä Henki on oma yksilönsä.
On myös merkille pantavaa, että kaikki kolme jumaluuden jäsentä olivat läsnä Jeesuksen kasteessa. Jeesus itse oli kastettava, Isä puhui kertoen hyväksyvänsä hänet ja Pyhä Henki laskeutui kyyhkysenä Jeesuksen ylle (ks. Luuk. 3:21, 22). Näin ollen Pyhä Henki on jotakin paljon enemmän kuin vain henkäys tai osa Isää Jumalaa. Hän on täysivaltainen jumaluuden jäsen, hän on osa kolminaisuutta.
Yksi hätkähdyttävimmistä Pyhän Hengen yksilöllisyydestä ja jumalallisuudesta kertovista raamatunkohdista löytyy Ananiaksen ja Safiran kertomuksesta. Tämä pariskunta oli päättänyt myydä maapalan ja lahjoittaa siitä saadut varat seurakunnalle. Kun he olivat saaneet rahat käteensä, he päättivät kuitenkin pitää osan summasta itsellään teeskennellen antaneensa kaiken seurakunnalle. Pietari sanoi Ananiaksen yrittäneen pettää Pyhää Henkeä (Ap. t. 5:3) ja jatkoi: ”Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle” (jae 4) ilmaisten selvästi, että Ananias oli tehnyt vääryyttä Pyhä Henki -Jumalalle, ei Isä-Jumalalle tai Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Pojalle.
Jumalan tiivis perheyhteys
Jos me haluamme tosissamme olla osa Jumalan perhettä, meidän on ymmärrettävä kaikkien perheenjäsenten roolit. Aivan kuten Jero ja Miisa saattoivat rohkeasti tulla vanhempiensa makuuhuoneen pyhälle alueelle, mekin voimme rohkeasti tulla Jumalan valtaistuimen luokse Jeesuksen uhrin ja Pyhän Hengen esirukousten kautta.
On kuitenkin aikoja, jolloin vanhemmat ovat läheisessä yhteydessä keskenään, yhteydessä johon lapsilla ei ole osaa. Heidän välillään on erityinen side ja pyhä piiri. Avioliiton intiimiys asettaa heidät erilleen lapsista. Lapset puolestaan oppivat kunnioittamaan, luottamaan ja arvostamaan sitä, että tämä liitto takaa heidän oman turvallisuutensa.
Samalla tavalla meidän on ymmärrettävä Isä-Jumalan, Poika-Jumalan ja Pyhä Henki -Jumalan välinen läheinen yhteys. On olemassa rakkautta, jonka Jumala jakaa vain kolmiyhteisyyden kesken ja joka voi täysin toteutua vain tuossa pyhässä piirissä. Jumala on selvästi osoittanut rakkautensa kaikkia luomiaan olentoja kohtaan. Kun ymmärrämme, että hänen rakkautensa käsittää myös tasa-arvoisuuden ja rakkauden sisäisen piirin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kesken, rakkauden joka on mahdollinen vain yhteisen jumaluuden ja ennalta olemisen perusteella, voimme turvallisesti käpertyä Jumalan rakkauden, varjeluksen ja huolenpidon turviin osana hänen perhettään.
– Signs of the Times / Joy Wendt
1 Alfa ja Oomega ovat kreikan kielen aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain.