Hän on meidän ystävämme ja puolestapuhujamme.
Jumalan sanan opetukset määrittelevät meidät kansana (Ilm. 12:17), meidän tehtävämme (Matt. 28:19, 20) sekä sen lopunajan sanoman, jota meidän on määrä julistaa (Ilm. 14:6–12). Tarkastellaanpa lyhyesti yhtä omaleimaisimmista raamatullisista opeistamme: Kristus ja taivaallinen pyhäkkö. Meidän on ratkaisevan tärkeää ymmärtää tämä kaunis ja tärkeä opetus.
Ellen White kirjoittaa: ”Kristuksen välitystyö ihmisten hyväksi taivaallisessa pyhäkössä on yhtä olennainen osa pelastussuunnitelmasta kuin hänen kuolemansa ristillä. Kuolemallaan hän aloitti sen työn, jota hän kuolleista nousemisensa jälkeen meni saattamaan päätökseen taivaassa.” (Alfa ja omega, osa 7, s. 414.)
Seitsemännen päivän adventistit ovat aina opettaneet, että Kristuksen Jumalan tahdolle täydellisen kuuliainen elämä ja hänen kuolemansa ristillä on Jumalan järjestämä ainoa keino ihmisen synnin sovittamiseksi, jotta ne, jotka uskon kautta ottavat vastaan tämän sovituksen, saisivat iankaikkisen elämän.
Maallisessa pyhäkössä, joka on taivaallisen pyhäkön esikuva, Kristusta edusti täydellinen uhrikaritsa, joka teurastettiin aamu- ja iltauhrina. Tämän karitsan veri edusti Kristuksen verta, joka vuodatettiin meidän syntiemme sovitukseksi.
Vanhurskautus ja pyhitys
Edellä kerrottu edustaa vain osaa Kristuksen taivaallisessa pyhäkössä meidän hyväksemme suorittamasta työstä. Pyhäkköpalvelus muodostaa täydellisen havaintoesimerkin vanhurskautuksesta ja pyhityksestä, kun Jeesus, jota uhrikaritsa edusti, vuodattaa verensä poistaakseen meidän syyllisyytemme, ja kun Jeesus, meidän ylipappimme, suorittaa palvelusta meidän hyväksemme kaikkeinpyhimmässä pyhittäen meidät poistamalla synnin.
Suurin osa maalliseen pyhäkköön liittyvistä seikoista ja pyhäkön palvelusmenoista liittyy Kristuksen vanhurskauteen ja siihen, millä tavalla tuomio annetaan. Pappien peseytymistä varten valmistettu pronssinen allas kuvasi Kristuksen puhdistavaa voimaa. Uhrileipäpöytä edusti Jeesusta, elämän leipää. Seitsenhaarainen, kultainen lampunjalka edusti Jeesusta, maailman ja meidän elämämme valoa.
Puhtaalla kullalla päällystetty suitsutusalttari aivan pyhäkön pyhän ja kaikkeinpyhimmän osan toisistaan erottavan väliverhon vieressä edusti Jumalalle esitettyjä rukouksia ja anomuksia syntien anteeksisaamiseksi. Alttarinsarviin siveltiin syntiuhrin verta, ja verta myös pirskotettiin väliverhon edessä, minkä tarkoituksena oli osoittaa syyllisyyden siirtyminen ihmisestä pyhäkköön.
Pyhän ja kaikkeinpyhimmän toisistaan erottava väliverho ei ulottunut kattoon asti, joten suitsutussavu leijaili kaikkeinpyhimpään liitonarkun armoistuimen yläpuolelle, missä tapahtui symbolinen, taivaan ja maan yhdistävä sovitus- ja esirukouspalvelus.
Kullalla päällystetty liitonarkku, joka sisälsi alkuperäiset kymmenen käskyä, vähän mannaa ja Aaronin lehteen puhjenneen sauvan, kertoo Jumalan jatkuvasta kiinnostuksesta meidän elämäämme kohtaan samoin kuin siitä, kuinka hän huolehtii meidän tarpeistamme.
Arkun armoistuin oli tehty puhtaasta kullasta ja sitä suojeli kaksi kultaista kerubia. Kerubeiden toinen siipi oli kohotettu ylös ja toisella ne peittivät kasvonsa osoituksena kunnioituksesta ja nöyryydestä. Tämä kertoi suuresta arvostuksesta, jota taivas osoittaa Jumalan lakia kohtaan, sekä mielenkiinnosta pelastussuunnitelmaa kohtaan (johon tuomio nimenomaan liittyy). Me pelastumme Jeesuksen veren kautta ja annamme hänelle nöyrästi elämämme myöntäen anteeksiannon tarpeemme. Tuomion myötä Jeesus tarjoaa meille vapautuksen.
”Näin siinä Kristuksen lunastustyössä, jota pyhäkköpalvelus kuvasi, ’armo ja totuus tapaavat toisensa’ ja ’vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa’ (Ps. 85:11).” (Alfa ja omega, osa 1, s. 328.)
Mihin synti kuuluu
Kerran vuodessa ylipappi meni kaikkeinpyhimpään puhdistamaan koko pyhäkön synnistä. Tuona vuosittaisena suurena sovituspäivänä pyhäkön ovelle tuotiin kaksi vuohipukkia. Toinen niistä oli teurastettu syntiuhrina kansan puolesta, ja sen veri oli viety kaikkeinpyhimpään pirskotettavaksi armoistuimen edessä. Se edusti meidän puolestamme vuodatettua Kristuksen verta. Sitten ylipappi asetti kätensä elävän pukin päälle – Paholaista edustavan pukin päälle – ja tunnusti kaikki Israelin kansan pyhäkköön kerääntyneet synnit siirtäen ne tällä tavalla pyhäköstä pukin kannettavaksi. Pukki lähetettiin sitten autiomaahan kuolemaan. Tämä osoitti Paholaisen joutuvan kerran kantamaan synnin lopullisen rangaistuksen kuolemalla. Siihen päättyy hänen toimintansa ihmisten kiusaajana.
Ylösnousemisensa jälkeen Kristus astui taivaaseen ja aloitti erityisen palveluksen, esirukoilemisen meidän puolestamme meidän ylipappinamme. ”Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.” (Hepr. 4:14–16.)
Meidän edustamisemme, meidän ylipappinamme, puolestapuhujanamme ja asianajajanamme toimiminen on Jeesuksen oikeus, jopa etuoikeus. Hän astui ”väliverhon tuolle puolen” (Hepr. 6:19) pyhäkön pyhään osaan toimittamaan välitystyötään 1800 vuodeksi, kunnes, kuten Danielin profetian sanat ”kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut; sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan” (Dan. 8:14) osoittavat, astui kaikkeinpyhimpään aloittaakseen lopullisen tuomiotyön ja palveluksen meidän puolestamme.
Koko pelastussuunnitelma
Elämme nyt aikaa, jolloin Kristus tekee viimeistä työtään pyhäkön puhdistamiseksi. Elämme tuomion aikaa. Se on osa pelastussuunnitelmaa, joka alkoi ennen tämän maailman perustamista. Se on suunnitelma, joka pohjautuu Kristuksen pelastustyöhön meidän puolestamme tämän maan päällä ja taivaallisessa pyhäkössä. Se osoittaa koko maailmankaikkeudelle, miten Jumala toimii pelastaakseen meidät. Koska se on Jumalan suunnitelma, meillä ei ole minkäänlaista syytä pelätä.
Pyhäkköoppi ja tuomio ovat tärkeitä teologisia syitä siihen, että seitsemännen päivän adventistit tekevät lähetystyötä. Kristus tulee pian takaisin antaakseen lopullisen rangaistuksen hänelle, joka sen ansaitsee – Paholaiselle. Jeesuksen Kristuksen verellä, meidän puolestamme ristillä annetulla uhrilla, ja meidän ylipappimme Jeesuksen Kristuksen palveluksella taivaallisessa pyhäkössä on vain yksi tarkoitus: että ne ihmiset, jotka jättäytyvät hänelle syntinsä tunnustaen ja hänet Vapahtajakseen hyväksyen, sovitettaisiin Jumalan kanssa ja he saisivat ikuisen elämän. Meidän ei tarvitse pelätä tuomiota, jos tunnemme Karitsan, jos tunnemme ylipapin, jos tunnemme takaisin saapuvan kuninkaan.
Kun jättäydymme Kristuksen pelastaviin ja palvelusta toimittaviin käsiin, voimme sanoa yhdessä Paavalin kanssa: ”Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.” (Hepr. 7:25.)
Tämä kaunis teologinen sanoma vie meidän lähetystyötämme eteenpäin. Ilmestyskirjan 14. luvun ensimmäisen enkelin julistus ”hänen tuomionsa aika on tullut” on hyvä uutinen. Pian synti, suru ja kuolema ovat mennyttä. Kun annamme elämämme kokonaan Jeesukselle, olemme turvassa hänen käsissään.
Mikä Luoja meillä onkaan! Mikä Vapahtaja! Mikä ylipappi! Mikä puolestapuhuja! Mikä ystävä! Mikä pian takaisin palaava kuningas meillä onkaan!
– Adventist World / Ted N.C. Wilson