Jeesus kuoli ristillä, nousi ylös haudasta ja astui taivaaseen. Se on useimmille tuttua, mutta entä sen jälkeen? Mitä Jeesus tekee taivaassa juuri nyt?
Jumalan tekoja ihmiskunnan historiassa kuvataan Raamatussa pelastushistoriana. Se on kuvaus siitä, miten Jumala pelastaa ihmisen. Nämä Jumalan teot perustuvat kahteen suureen Jumalan päätökseen. Ensiksi, Jumala vihaa syntiä, ja tämä viha kohtaa Jumalaa hänen itsensä toimesta (Room. 5:10; 2. Kor. 5:18,19; Ef. 2:1–3, 16; Kol. 1:20–22). Toiseksi, Jeesus on uuden ihmissuvun uusi kantaisä, jonka kautta Jumala aloittaa maailmamme alkuperäisen tarkoituksen toteuttamisen alusta (Room. 5:14, 8:29; 1. Kor. 15:19–24; Kol. 1:18; Hepr. 2:5–18; Ilm. 3:14). Oletko koskaan kuullut tällaista?
Pelastus ja mitä sen jälkeen?
Ensimmäinen Jumalan päätös kertoo meille siitä, mitä Jumala oli valmis tekemään pelastaakseen syntiin langenneen ihmisen. Olisi oikeudenmukaista, että ihmisen pahoista ajatuksista, sanoista ja teoista olisi seurauksena langettava tuomio ja rangaistus. Tällöin Jumalan viha syntiä kohtaan kohtaisi ihmistä. Jumala haluaa kuitenkin pelastaa ihmisen, joten hän tarjoutui Jeesuksessa itse kantamaan synnin rangaistuksen ristinpuulla. Näin Jumalan viha kohtaa Jumalaa itseään.
Toinen päätös taas kertoo siitä, mitä Jumala haluaa tehdä pelastamansa ihmisen elämässä. Jokainen ihminen on luonnostaan ihmissuvun jäsen ja synnin vallan alla. Kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Herranaan ja Vapahtajanaan, hän uudestisyntyy. Jumalan Henki muuttaa hänen olemuksensa Jumalalle vihamielisestä ihmisestä Jumalan lapseksi. Hänestä tulee pelastuksesta osallisen uuden ihmissuvun hengellinen jäsen, jonka kantaisä on itse Jeesus. Ihmisen arvomaailma ja olemus muuttuvat radikaalisti. Hänestä tulee kokonaan uusi ihminen, joka Jumalan Hengen vaikutuksesta alkaa muuttua luonteeltaan yhä enemmän jumalallisen esikuvansa kaltaiseksi (2. Kor. 3:17, 18).
Mitä Jeesus tekee nyt, ja mitä noilla kahdella päätöksellä on asian kanssa tekemistä? Hyvä kysymys, johon Raamattu antaa vastauksen.
Ihmiskunnan puolestapuhujana
Jeesuksen elämästä ja kuolemasta on jo pari vuosituhatta. Kun Jeesus nousi taivaaseen ylösnousemuksensa jälkeen, hän istui Isän Jumalan oikealle puolelle. Hän aloitti tehtävänsä ylipappina, ihmiskunnan puolestapuhujana Jumalan edessä taivaan pyhäkössä, siinä paikassa, josta käsin Jumala hallitsee luomakuntaansa (Hepr. 8:1, 2). Tuo taivaan mahtava temppeli oli paikka, jossa luodut olennot kohtasivat Luojansa ja ylistivät häntä (Ilm. 4–5).
Nyt se on suuri maailmankaikkeuden hätäkeskus, josta pelastussuunnitelmaa johdetaan, kunnes synnin historia lopulta päättyy. Sinne, armoistuimen eteen, Jumala kutsuu meitä jokaista astumaan uskossa ja saamaan osaksemme armoa ja laupeutta oikeaan aikaan (Hepr. 4:16).
Vanhassa testamentissa Jumala rakennutti pyhäkköteltan antamansa mallin mukaan (2. Moos. 25:9). Sen tarkoitus oli opettaa Jumalan ystäville, kuinka Jumala ratkaisee synnin ongelman ja pelastaa ihmisen. Papit palvelivat pyhäkössä Jumalan antamissa tehtävissä, joissa oli kaksi peruspiirrettä: uhrit ja esirukoukset. Joka päivä papit avustivat syntejään katuvia ihmisiä tuomaan Jumalalle kelvolliset synti- ja yhteysuhrit, jotta syntinen ihminen saattoi Jumalan armosta saada anteeksi (3. Moos. 4). Papit toimivat välimiehinä, puolestapuhujina ihmisen ja Jumalan välillä ottamalla syntiuhrieläimen verta mukanaan pyhäkkötelttaan ja suitsuttamalla suitsuketta Jumalan edessä. Suitsuke kuvasi esirukouksia syntiään katuvan ihmisen puolesta. Näin Jumalalle uskollista ihmistä muistettiin Jumalan edessä ja hän sai aina elää Jumalan armon varassa. Tämä sai aikaan muutoksen katuvassa ihmisessä ja halun elää Jumalan ilmoitetun tahdon mukaan.
Päivä, jolloin synti kumottiin
Kerran vuodessa järjestettiin suuri juhlajumalanpalvelus, suuri sovituspäivä, jossa pyhäkköteltta Jumalan asuinsijana puhdistettiin kaikista sinne siirretyistä synneistä. Tällä syntien siirrolla Jumala halusi kuvata sovitusta, jossa hän itse kantaa syntien hinnan eikä vaadi sitä katuvalta syntiseltä. Suurena sovituspäivänä synnin historia lopullisesti kumottiin, jotta synnistä ei jäisi edes muistoa. Paholainen, synnin alkuunpanijana, joutuisi kärsimään Jumalan vihan, jonka sijaisuhri siirsi pois katuvan syntisen päältä Jumalan vastuulle, ja joka nyt siirtää sen takaisin sinne, minne se kuuluukin. Tätä kuvasi Herran pukin ja Asaselin pukin rituaali. Juutalaisessa hengellisessä kirjallisuudessa Asasel on Jumalan vastustajan, Paholaisen nimi. Ylipappi teurasti Herran pukin syntiuhrina kansan pahojen tekojen sovittamiseksi. Näin kansa sai lopullisesti anteeksi ja Jumala otti synnit harteilleen. Sitten ylipappi asetti kätensä Asaselin pukin päälle, tunnusti siinä kansan kaikki pahat teot ja lähetti sen määrätyn miehen ajamana autiomaahan.
Herran pukki taas kuvasi Jeesuksen kuolemaa ihmisen puolesta, ja siten ihmisten syntien sovittamista. Asaselin pukin päälle laitetut synnit kuvasivat syyllisyyden siirtämistä takaisin Paholaiselle (3. Moos. 16). Hänen syntejään Jeesuksen kuolema ei sovita. Jeesuksen ristinkuoleman tähden ihminen voidaan julistaa syyttömäksi ja Paholainen syylliseksi. Jumala ei ole koskaan syyllinen ollutkaan, joten syypää synnin historiaan on Jumalan vihollinen, Paholainen. Hänen nimensä ”Saatana” on hepreaa ja tarkoittaa ”vastustajaa”. Näin Jumalan pyhyyden vaatima oikeudenmukaisuus tulee toteutuneeksi. Jumala voi antaa ihmiselle anteeksi, koska hän on kärsinyt ihmisen puolesta. Samalla Jumalan pyhän lain vaatimus tulee täytetyksi.
Ristin ansioiden jakajana
Jeesus on kaikkien opetusvälineinä toimineiden uhritoimitusten täyttymys. Hän on se todellinen syntiuhrikaritsa, joka ottaa pois maailman synnin (Joh. 1:29). Hänen ei tarvitse uhrata itseään toistuvasti, vuodesta toiseen, vaan hän on antanut yhden ainoan, ainutlaatuisen, täydellisen ja toistamattoman uhrin kuolemalla puolestamme (Hepr. 7:27). Jumalan viha syntiä kohtaan kohtasi Vapahtajaamme ristillä, jotta tuon vihan ei tarvitse kohdata meitä. Tätä kutsutaan sovitukseksi.
Nyt Jeesus rukoilee meidän puolestamme uuden liiton välimiehenä. Hän on ihmiskunnan ylösnousseena edustajana puhumassa puolestamme Jumalan edessä, koska Paholainen syyttää meitä synneistämme ja vaatii meille rangaistusta (Hepr. 9:15, 7:25; 1. Tim. 2:5). Toisin kuin kertakaikkinen uhri, tämä esirukoilijan tehtävä on jatkuvaa syntien sovittamista Jumalan edessä (Hepr. 2:17, jossa alkutekstin sana ”sovittaa” on muodossa, joka tarkoittaa jatkuvaa, progressiivista tekemistä). Jeesuksen ansiosta katuvan ihmisen synnit siirtyvät Jeesuksen päälle ja siten taivaan pyhäkköön. Taivaassa tapahtuva sovitus ei ole kuolemista, vaan ristin ansioiden jakamista katuvan syntisen hyväksi jokaisena päivänä. Me tarvitsemme taivaallisen ylipapin, joka vetoaa täydellisiin ansioihinsa, jotta voisimme tänään saada syntimme anteeksi. Ilman tätä Jeesuksen välitystyötä emme hyötyisi Jeesuksen ristinkuolemasta, koska kukaan ei vetoaisi puolestamme. Samoin hän vaikuttaa Hengen välityksellä muutoksen Jumalan omien sydämessä, jotta he päivä päivältä muuttuvat yhä enemmän luonteeltaan Jeesuksen kaltaiseksi (Ef. 1:19, 20; Fil. 2:13; Kol. 1:29).
Jeesus puhuu puolestamme Isän Jumalan edessä aina siihen päivään saakka, jolloin armon ovi suljetaan eli Jumalan ihmiskunnalle antama aika tehdä päätös hänen puolelleen tai häntä vastaan päättyy. Sen jälkeen on vitsausten ja Jumalan tuomioiden aika ennen kuin Jeesus tulee kirkkaudessaan hakemaan pelastetut taivaaseen, jonne Jeesus on mennyt valmistamaan meille asuinpaikan (Ilm. 15:8; Mark. 13:26, 27; Joh. 14:1–3).
Oikeuden toteuttajana
Ennen kuin Jeesus lopettaa työnsä ylipappina taivaan pyhäkössä (Ilm. 15:5–8), käydään taivaassa oikeudenkäynti, jossa Jumalan omat lopullisesti puhdistetaan kaikista syytteistä, heitä vainoavat vallat tuomitaan ja syyllisyys siirretään Paholaisen päälle Jeesuksen kuoleman ansiosta (Dan. 7:9,10, 18, 22; 8:13,14; 9:24; Mal. 3:16; Ap. t. 3:19; Ilm. 14:6,7). Näin Jumalan viha syntiä vastaan kohtaa lopulta koko synnin historian alkuunpanijaa, samalla kun Jumalan Pojan kuoleman ansiosta Jumala voi oikeudenmukaisesti armahtaa katuvan syntisen. Nämä pelastetut ihmiset muodostavat uuden ihmissuvun, jonka luomisessa Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmiskunnan kohdalla toteutuu.
Kun Jumala hävittää synnin, katumattomat syntiset ja synnin alkuunpanijan, maailmankaikkeus on ikuisesti puhdas, ja Jumalan pelastussuunnitelma on saatettu päätökseen. Kaikki pelastetut yhtyvät laulamaan Jumalalle: ”Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas! Kuka ei sinua pelkäisi, Herra, kuka ei ylistäisi nimeäsi? Sinä yksin olet pyhä. Kaikki kansat tulevat eteesi ja kumartavat sinua, sillä sinun oikeat tuomiosi ovat tulleet julki.” (Ilm. 15:3, 4.)
– Nykyaika / Timo Flink