Raamatussa kerrotaan kahdesta yleisestä ylösnousemuksesta: elämän ylösnousemuksesta ja tuomion ylösnousemuksesta. Näiden kahden välissä on tuhannen vuoden ajanjakso taivaassa. Siellä pelastetut saavat osallistua Jumalan oikeuskäsittelyyn, jossa vastataan muun muassa siihen, miksi Jumala ei voinut pelastaa kaikkia ihmisiä.
Elettiin iloista 1920-lukua, ja nuori nainen nimeltä Rose teki parhaansa ollakseen menossa mukana. Hän oli eloisa ja lahjakas, kävi kutsuilla ja teatterissa sekä nautti ihailevien nuorten miesten huomionosoituksista. Hän piti lentämisestä ja matkusti useita kertoja lentokoneella, mikä oli hyvin epätavallista noina lentoliikenteen varhaisina vuosina.
Mutta sitten unitautiepidemia kaatoi hänet yllättäen sänkyyn kahdenkymmenenyhden vuoden ikäisenä. Sairaus alkoi painajaisilla. Rose näki unta, että hän oli vankina suljetussa linnassa – itsensä muotoisessa. Hän oli muuttunut patsaaksi ja vajonnut niin syvään uneen, ettei mikään voinut herättää häntä. Maailma oli pysähtynyt.
Yli neljänkymmenen vuoden kuilu
Eräänä aamuna Rose heräsi sängyssään kykenemättömänä liikkumaan. Lääkärin mukaan kyseessä oli katatonia, joka menisi ohi viikossa. Mutta kuukaudet ja vuodet kuluivat, eikä suljettu linna avautunut. Lopulta hänen ruumiinsa meni täysin jäykäksi, ja hänet jouduttiin panemaan laitokseen, jossa hän makasi kasvot ilmeettöminä vuosikymmenestä toiseen.
Kesäkuussa 1969 lääkäri Oliver Sacks ryhtyi antamaan uutta lääkettä niille harvoille unitaudin uhreille, jotka yhä olivat elossa. L-dopa oli kehitetty korjaamaan Parkinsonin tautiin kuolleiden aivoissa todettua dopamiinin puutetta, ja arveltiin, että Rosen ongelmalla oli jotain tekemistä taudin kanssa.
Sacks antoi Roselle ruiskeena puolitoista grammaa L-dopaa, ja hän heräsi pitkästä unestaan. Seuraavien päivien aikana hänen silmänsä kirkastuivat ja jäykkyys katosi. Intoa ja energiaa täynnä hän pyysi käyttöönsä nauhurin ja alkoi säveltää lauluja ja kirjoittaa kevyttä lyriikkaa 1920-luvun tyyliin. Hänellä oli loputon varasto tarinoita 1920-luvun julkisuuden henkilöistä, joiden hän uskoi olevan yhä elossa. Hän eli mielessään nuoruutensa aikaa.
Mutta yli neljänkymmenen vuoden kuilu oli liian suuri ylitettäväksi. Rose tunsi itsensä yhä 20-vuotiaaksi naiseksi, joka oli aina ollut seuran keskipiste. Hän ei käsittänyt, kuka se 64-vuotias nainen oli, joka tuijotti häntä peilistä. Hitaasti hän vajosi takaisin transsiin. Lääkäri Sacks kirjoitti: “Hän on prinsessa Ruusunen, jolle ‘herääminen’ oli sietämätön kokemus, eikä häntä herätetä enää milloinkaan.”
Ylösnousemus kuolemattomuuteen
Paavali kertoo vielä järisyttävämmästä tapahtumasta: “Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.” (1. Tess. 4:16, 17.)
Haudoistaan nousseista tuntuu siltä kuin aika olisi ollut pysähdyksissä siitä asti kun he nukkuivat kuolonuneen. Nyt he ovat taas elossa – elävämpinä kuin koskaan aikaisemmin.
Raamattu kertoo kahdesta yleisestä ylösnousemuksesta: elämän ylösnousemuksesta ja tuomion ylösnousemuksesta. Jeesus sanoi: “Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.” (Joh. 5:28, 29.)
Jokainen ihminen herätetään kuolleista jommassa kummassa ylösnousemuksessa. “Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta!” (Ilm. 20:6.) Kutsumalla tätä ensimmäiseksi ylösnousemukseksi Jumala osoittaa meille, että on myös toinen ylösnousemus. Koska ensimmäisessä ylösnousemuksessa herätetään uskolliset kuolleet – autuaat ja pyhät – tiedämme, että muut kuolleet – uskottomat – nousevat haudoistaan myöhemmin.
Mitä tapahtuu niille, jotka herätetään ensimmäisessä ylösnousemuksessa? “Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.” (Jae 6.) Tässä ensimmäisessä ylösnousemuksessa, elämän ylösnousemuksessa, Kristukseen uskovina kuolleet siis temmataan yläilmoihin Jeesusta vastaan. Sitten he matkaavat taivaaseen ja hallitsevat hänen kanssaan tuhat vuotta.
Entä ne uskovat, jotka ovat elossa Jeesuksen tullessa takaisin? Raamattu kertoo, että Kristukseen uskovina kuolleet herätetään ja temmataan yläilmoihin Jeesusta vastaan. Paavali antaa lupauksen: “Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme – –. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.” (1. Kor. 15:51–53.)
Vuoret, kaatukaa päällemme!
Mitä tapahtuu niille, jotka torjuvat Jumalan rakkauden?
Ilm. 6:15–17 mukaan he rukoilevat vuoria ja kallioita kaatumaan päälleen. He eivät näe Vapahtajan kasvoja, vaan pettyneen Isän, joka murehtii kapinallisten lastensa kohtaloa. Sillä tavoin pelko ja kapinallisuus vaikuttavat ihmisiin. He ovat ihmisiä, jotka Jumala halusi pelastaa – ihmisiä, joiden vuoksi Kristus kuoli – mutta he eivät vastanneet hänen vetoomuksiinsa. He eivät antaneet pelastaa itseään, vaan torjuivat pelastuksen sanoman.
Murheellista kyllä monen mielestä sanoma pelastuksesta ei ole mikään hyvä uutinen. Paavali kirjoittaa: “Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1. Kor. 1:18.)
Sanoma on sama, mutta ihmiset suhtautuvat siihen eri tavoin. Toisille se on typerä vanha myytti. Toiset ottavat sen vastaan Jumalan voimana – ja sellaiseksi se muuttuukin! Jumala tarjoaa armoa jokaiselle ihmiselle samalla tavoin kuin hänen auringonpaisteensa ja sateensa siunaavat niin hurskaita kuin jumalattomiakin. Jos emme ota vastaan evankeliumia, Jumalan tarjoamaa hoitoa, synnin horrokseen, olemme itse vastuussa lopullisesta murhenäytelmästä.
Paholainen kahlitaan tuhanneksi vuodeksi
Elossa olevat jumalattomat kuolevat Jeesuksen tullessa takaisin, ja jumalattomat kuolleet pysyvät haudoissaan. Kaikki Jeesuksen seuraajat nousevat hänen kanssaan taivaaseen. Mutta mitä tapahtuu täällä maan päällä?
Johannes kertoo: “Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet. Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi, syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven.” (Ilm. 20:1–3.)
“Syvyys” on käännetty kreikkalaisesta sanasta abyssos, joka tarkoittaa pohjatonta kuilua. Vanhan testamentin kreikkalaisessa käännöksessä Septuagintassa sanaa abyssos käytetään kuvaamaan Maa-planeetan tilaa ennen luomisviikkoa (1. Moos. 1:2). “Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet [abyssos].”
Tällaiseksi maa muuttuu Jeesuksen toisen tulon jälkeen. Kaikki ihmiset ovat kuolleet, koko maa on autio. Paholainen joutuu katselemaan synnin aiheuttamaa täydellistä tuhoa.
Mitä Paholaisen kahlitseminen tuhanneksi vuodeksi (Ilm. 20:2) tarkoittaa? Todennäköisesti kyse ei ole kirjaimellisista kahleista. Ilmestyskirja on vertauskuvallinen kirja. Johannes esittää, että maasta tulee Paholaiselle kauhistuttava vankila. Olosuhteet kahlitsevat hänet syvyyteen, paikkaan, minne kuolleet menevät. Kaikki vanhurskaat ovat menneet taivaaseen, ja kaikki jumalattomat ovat kuolleet. Toisin sanoen Paholaisella ei ole enää ketään, jota hän voisi kiusata, pettää ja johtaa harhaan.
Maasta tulee Paholaiselle pohjaton kuilu. Planeetan tuho osoittaa selvästi, että synnin palkka on kuolema. Koko maailmankaikkeus näkee noihin sanoihin sisältyvän pelottavan totuuden Paholaisen kohdatessa kapinansa hirvittävät seuraukset.
Oikeuskäsittelyssä elämäkerrat avataan
Mitä vanhurskaat sitten tekevät taivaassa? Ilmestyskirjan mukaan he ovat Jumalan pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan tuhat vuotta (Ilm. 20:6).
Ajattele tuhatvuotiskautta Kristuksen seurassa. Se tulee olemaan sanomattoman ihanaa aikaa. Sinulla on kuitenkin myös paljon kysymyksiä. Ihmettelet ehkä, miksi joku rakkaistasi ei ole siellä. Tai ehkä et ymmärrä, miksi ystäväsi, joka vaikutti niin hyvältä ihmiseltä, ei pelastunut. Armollinen Jumala vastaa kuitenkin kaikkiin kysymyksiimme. Saamme perehtyä Jumalan päätösten perusteisiin.
Puhuessaan lunastetuista tuhatvuotiskauden aikana Johannes kertoo: “Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta.” (Ilm. 20:4.) Tiedämme, että tuomiovalta on viime kädessä Jumalalla. Kaikkitietävä Jumala yksin voi toimia taivaallisen oikeusistuimen tuomarina. Eräässä mielessä kuitenkin myös lunastetut osallistuvat jumalalliseen tuomioon. Johanneksen mukaan “kirjat avattiin” (Ilm. 20:12 VKR). Lunastetut saavat käydä läpi taivaan arkistot, suorittaa eräänlaisen esikäsittelyn. Paavali sanoi: “Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina? – – Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitäkin – –?” (1. Kor. 6:2, 3).
Tulemme käymään läpi tapaukset, joissa ihmiset ovat valinneet kadotuksen.
Eräänä päivänä ymmärrämme täydellisesti, miksi Jumala ei voinut pelastaa kaikkia ihmisiä. Omien tietojemme varassa emme ehkä ymmärtäisi, miksi se ja se henkilö ei pelastunut. Jumala osoittaa, miten hän yritti voittaa tämän puolelleen, miten hän yritti kaikin keinoin saavuttaa tämän rakkaudellaan. Hän voi paljastaa, mitä ihmiset todella ajattelivat sydämessään, kaiken sen minkä he onnistuivat tässä elämässä salaamaan.
Tuon oikeuskäsittelyn lopussa me kaikki heittäydymme Jumalan jalkojen juureen ja julistamme hänet oikeudenmukaiseksi ja tasapuoliseksi. Lunastetut laulavat: “Niin, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi.” (Ilm. 16:7.)
Viimeinen havahtuminen ennen ikuista unta
Mitä tuhatvuotiskauden lopussa tapahtuu? Johannes kirjoitti: “Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan.” (Ilm. 20:7, 8.)
Mutta eikö jumalattomien pitänyt olla kuolleita? Keitä Paholainen oikein aikoo pettää?
Tuhatvuotiskauden lopussa on suuri tapahtuma, toinen ylösnousemus: “Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt.” (Jae 5.) Kuten aikaisemmin totesimme, “muut kuolleet” tarkoittaa jumalattomia kuolleita. Tuhatvuotiskauden alussa on elämän ylösnousemus uskoville, ja sen lopussa on tuomion ylösnousemus jumalattomille.
Paavali kuvailee näkymää: “Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.” (Jakeet 13–15.)
Tässä on maailman viimeinen murhenäytelmä, havahtuminen lyhyeksi ajaksi, herääminen, joka johtaa ikuiseen uneen. On vaikea kuvitella sitä menetyksen tunnetta, joka valtaa kadotetut, kun he katselevat Jumalan rakkautta ja kirkkautta ja tajuavat, että he eivät saa koskaan nauttia elämästä hänen luonaan taivaassa.
Taivas laskeutuu maan päälle
Tuhatvuotiskauden lopussa tapahtuu muutakin tärkeää.
Jumala luo maailman uudelleen Eedenin puutarhan kaltaiseksi. “Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.” (Ilm. 21:1, 2.)
Tässä Johannes kuvailee paluuta taivaasta maan päälle tuhatvuotiskauden jälkeen. Pelastetut ovat tuossa uudessa Jerusalemissa, joka tuo heidät takaisin Maa-planeetalle.
“Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ‘Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan[.]’” (Jae 3.) Jumala asuu kanssamme tässä uudessa Jerusalemissa! Hän muuttaa synnin turmeleman maailmamme valtaistuimensa mahtavaksi korokkeeksi.
Kapinallinen viimeiseen hengenvetoon
Paholaiselle tämä ei ole hyvä uutinen. Nähdessään pyhän kaupungin laskeutuvan hän ryhtyy viimeiseen uhmakkaaseen taisteluun. Hän ei voi luonteelleen mitään.
Pidä mielessä, että Jumala on herättänyt kuolleista kaikki maailmassa eläneet jumalattomat. Ilmestyskirjan mukaan heitä on “kuin meren rannalla hiekkaa” (Ilm. 20:8). Paholainen kokoaa heidät kaikkialta maailmasta yhdeksi suureksi armeijaksi. Aikaa säästämättä hän kouluttaa joukkonsa kaikkien aikojen taitavimpien sotapäälliköiden ja kenraalien avulla ja varustaa ne kehittyneimmillä tappokoneilla, jotka terävimmät aivot pystyvät suunnittelemaan. Sitten hän hyökkää joukkoineen pyhää kaupunkia vastaan. “Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin.” (Jae 9.)
Se on Paholaisen viimeinen hengenveto, viimeinen yhteenotto pitkässä taistelussa, jota hän ja Kristus ovat käyneet maailmankaikkeuden sydämestä. Pahan joukot ryntäävät kohti taivaallista kaupunkia. “Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki.” (Jae 9.) Tuo tuli hävittää kaikki, jotka ovat kaupungin ulkopuolella. Se on jumalattomien lopullinen kohtalo, niiden, jotka ajavat Kristuksen pois elämänsä valtaistuimelta. Ennen lopullista tuhoaan he huomaavat olevansa ulkopuolella.
Tuli, joka tuhoaa jumalattomat, puhdistaa samalla koko maan. Se pyyhkii pois synnin arvet ja hävittää kapinan jäljet. Näin Jumala tekee kaiken uudeksi, luo uuden taivaan ja uuden maan.
Jumala tarjoaa elämää
Jumala tarjoaa toivon ihmeellisestä heräämisestä meille kaikille jo nyt riippumatta siitä, kuinka pitkään tai kuinka syvällä synnin horroksessa olemme olleet. Kun Jumalan valtakunnan valo loistaa planeetallemme, nousemme vapaina yläilmoihin Jeesuksen Kristuksen luo.
Meidän ei tarvitse juuttua elämän murhenäytelmiin tässä syntisessä maailmassa, kyvyttöminä ylittämään sitä suunnatonta kuilua, joka erottaa nykyisen elämämme Jumalan tarjoamasta uudesta elämästä. Meidän ei myöskään tarvitse jäädä turtina synniksi kutsutun sairauden lamaannuttavaan otteeseen.
Vanhurskaiden herääminen kuolleista poikkeaa kuitenkin täysin unitautipotilaiden heräämisestä. Me emme herää raihnaiseen vanhuuteen, vaan huomaamme olevamme jälleen nuoria. Meillä on uusi ruumis, samanlainen kuin ylösnousseella Jeesuksella. Vammaiset – sokeat, kuurot ja rammat – kaikki heräävät täydellisen terveinä.
Ne, jotka ottavat vastaan hyvän uutisen Jeesuksesta, voivat jo nyt iloita tuosta lopullisesta heräämisestä.
– Kirjasta Mark Finley, Seuraava supervalta (Kirjatoimi, 2006).