Tulee aika, jolloin Paholainen ei voi enää vaikuttaa asioihin.
Oletko tullut ajatelleeksi, että Jumalalla on ihmeellinen perintö ihmislapsille. Jos olet hänen lapsensa, olet myös perillinen, Jumalan perillinen yhdessä Kristuksen kanssa (Room. 8:17). Synnin, sotien, sairauksien ja kärsimysten maailma päättyy. Parempaa tulee tilalle. Tällä hetkellä uusi maa saattaa tuntua kaukaiselta, kun pahan valta jatkuu. Hahmottakaamme kuitenkin muutama ”välietappi” ennen kuin Jumala luo uuden maan.
Lyhyesti sanottuna Jumalan suunnitelma tähtää siihen, että olisit kerran niiden joukossa, jotka Herra Jeesus noutaa taivaan kotiin tulemuksensa päivänä. Silloin tapahtuu Jumalan omien ylösnousemus, ja samalla elossa olevat Jumalan lapset muutetaan (1. Tess. 4:16, 17). He saavat kirkastetun ruumiin (Fil. 3:20, 21). Jumalan omat ovat taivaassa tuhat vuotta (Ilm. 20:5, 7). Sen lopussa tapahtuu tuomion ylösnousemus sekä Jumalan ja Paholaisen välinen viimeinen yhteenotto (Ilm. 20:7–9). Se päättyy pahan voimien tuhoon. ”Mutta taivaasta iskee tuli ja se tuhoaa ne kaikki.” (Ilm. 20:9.) ”Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.” (Ilm. 20:14.) ”Ja jos jonkun nimeä ei löytynyt elämän kirjaan kirjoitettuna, hänet heitettiin tuliseen järveen.” (Ilm. 20:15 RK 2012.)
Uusi Jerusalem
Tämän jälkeen Ilmestyskirjan Johannes sai katsella kaunista näkyä. Hänen huomionsa kohdistuu uuteen maahan ja sen pääkaupunkiin. ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.” (Ilm. 21:1, 2.) Tapahtuu vallan merkillinen järjestely. Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta tänne uudestiluotuun maahan. Kaupunki on kaunis, häikäisevän kaunis. Johannes turvautuu romanttiseen ilmaukseen kuvatakseen sitä. Pyhä kaupunki on juhla-asuinen kuin kaunis morsian.
Nyt lunastetuilla on läheinen yhteys Jumalan kanssa. Sillä Jumala tulee asumaan heidän keskelleen. ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan[.]” (Ilm. 21:3.) Jumala ”pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen” (Ilm. 21:4). Tämä tarkoittaa yksilötasolla ennen kaikkea suurta lohdutusta. Menneisyyden kipeät haavat saavat lopullisen hoidon. Inhimillinen kärsimys on ikivanha kaunan aihe Jumalaa kohtaan – Jumalaa, joka vaikenee, kun kärsimys on läsnä. Kukaan ei nähnyt lapsen kyyneleitä, kun sotilaat kiduttivat häntä. Nyt Jumala kuitenkin pyyhkii ne omalla kädellään. Ei pitkiä selityksiä, vain hellä sipaisu ja lupaus: ”Ei enää kyyneleitä.” Tämä on viimeinen lohdutus. Kärsimyksen ongelma on lopullisesti käsitelty.
Vihollisista viimeinen, kuolema, on kukistunut. ”Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. – – Uudeksi minä teen kaiken.” (Ilm. 21:4, 5.) Kaikkivaltias on tehnyt maassa täysremontin, palauttanut saastuneen planeetan alkuperäiseen viattomuuden tilaan. Ajatella, tulee aika, jolloin Paholainen ei pistä enää sormiaan asioihin Jumalan maailmankaikkeudessa.
Iloitseva valtakunta
Vanhan testamentin profeettojen kuvaukset Messiaan valtakunnan ilosta ja riemusta saavat täyttymyksensä uudessa maassa. Jesaja kirjoitti jo kauan sitten: ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan.”(Jes. 65:17, 18.) Ei ainoastaan kansa iloitse vaan myös Jumala itse iloitsee. ”Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani.” (Jes. 65:19.)
Messiaan valtakunnan ihanuutta Jesaja kuvaa seuraavasti: ”Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan.” (Jes. 35:5, 6.)
Maallinen Jerusalem on kokenut kovia. Jesajan päivinä Assyrian armeija piiritti kaupunkia ja vaati lunnaita. Jesaja ennusti myös, että Babylonian armeija valloittaisi Jerusalemin ja veisi pois kansan ja temppelin aarteet. Jerusalem edusti myös pakkosiirtolaisuudesta paluun paikkaa. Herra Jeesus kärsi Jerusalemissa ja sovitti siellä koko maailman synnit. Jumala suunnitteli loistavan tulevaisuuden Jerusalemille, uudelle Jerusalemille. Uudesti luodussa maassa Jerusalem tulisi olemaan ”kaunis kruunu” Herran kädessä (Jes. 62:3).
Rauhan valtakunta
Jerusalem tarkoittaa rauhan kaupunkia. Rauhan valtakunnassa kukaan ei valmistele sotaa. Rakkaus ja rauha vallitsevat kaikkien asukkaiden, lunastettujen, kesken. Mielekästä, luovaa toimintaa on yllin kyllin (Jes. 65:21, 22). Jesaja kuvaa rakentamista, istuttamista ja viljelyä maaseutuympäristössä. Valtakunta ei siis ole joutilaisuuden tai toimettomuuden paikka.
Sopusointu ja rauha vallitsevat siellä myös eläinten kesken. Susi, aiemmin karitsan vihollinen, kulkee yhdessä sen kanssa. ”– – pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä – –. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä.” (Jes. 11:6, 7.) Tämä osoittaa, että luomakunta on palautettu alkuperäiseen, paratiisin kaltaiseen tilaan, jolloin eläimet söivät vihreitä kasveja (1. Moos. 1:30).
Kaupunki ”loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis” (Ilm. 21:11). Lunastetut palvovat siellä Isää ja Jeesusta. Laulu muodostaa tärkeän osan taivaallisesta palvonnasta. Siellä lauletaan ”uutta laulua ” sekä ”Mooseksen – – ja Karitsan laulua” (Ilm. 14:3; 15:3). ”Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä – – lausuivat: – Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.” (Ilm. 5:13.)
Elämän kaupunki
”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.” (Ilm. 22:1.) Kaupungissa kasvoi elämän puu. Syntiinlankeemuksen jälkeen ensimmäinen ihmispari karkotettiin elämän puulta Eedenin paratiisista. Nyt paluu elämän puulle on mahdollinen. ”Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin ja kaikki palvelevat Jumalaa.” (Ilm. 22:3.)
Kuka pääsee sinne? ”Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin.” (Ilm. 22:14.) Aikaisemmin Johannes on tuonut esille, mitä vaatteiden pesu tarkoittaa. ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:14.) Jeesuksen työ Golgatalla on mahdollistanut heille elämän. Pelastetut ovat perillä Jeesuksen veren turvin. Jeesuksen veri on puhdistanut heidän syntinsä ja anteeksi annettuina, hyväksyttyinä he ovat ikuisesti turvassa.
Johannes esittää kuvauksen loistavasta kaupungista, sen porteista, muureista, kaduista. Sitten hän mainitsee elämän veden virran, elämän puun sekä Jumalan ja Karitsan valtaistuimen. Lopulta hän tulee tärkeimpään, Jumalaan. ”He saavat nähdä hänen kasvonsa – –.” (Ilm. 22:4.)
Kun olin noin 5-vuotias, äitini äiti, noin 80-vuotias Iida-mummo hoiteli minua. Välillä juoksin karkuun, kun oli aika lähteä saunaan. Muistan myös usein silittäneeni hänen pehmeitä poskiaan. Mitä kaikkea voitkaan kerran lukea taivaallisen Isän kasvoilta, kun pääset läheltä katselemaan hänen rakastavia kasvojaan.
Paavali kirjoitti: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.”(1. Kor. 13:12.) ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:23.) Tässä lyhyesti sitä, mitä Jumalalla on meitä varten.
”Joka tämän kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.” (Ilm. 22:17.) Kutsu ”Tule!” kuuluu jokaiselle, sinullekin. Saat antautua Jumalalle ja juoda sitä vettä, joka tyydyttää ihmisen kaipauksen.
– Nykyaika / Veikko Leppänen