Vertauksia kolmesta pyhäkön kalusteesta
Ihmiset tulevat usein kysymään minulta, miten he voivat kasvaa hengellisesti ja saada entistä läheisemmän suhteen Jeesuksen kanssa. Useimmat meistä tietävät, mitä meidän tulee tehdä ja mitä ei, mutta siitä huolimatta huomaamme kamppailevamme pystyäksemme elämään vakaumuksemme mukaisesti. Joskus saatamme tuntea olomme lannistuneeksi ja ahdistuneeksi.
Selkein vastaus, jonka olen löytänyt tähän tärkeään kysymykseen, liittyy pyhäkön pyhässä oleviin kolmeen kalusteeseen. Tutkimme niitä nyt yksitellen.
Uhrileipäpöytä
2. Moos. 25:23–30; 37:10–16
Uhrileipäpöytä oli pieni akasiapuusta tehty pöytä, joka oli päällystetty puhtaalla kullalla. Pöydällä pidettiin kahtatoista uhrileipää, jotka edustivat Israelin kahtatoista heimoa. Papit leipoivat leivän hienoista jauhoista, ja leipä jätettiin pöydälle Herran eteen viikoksi. Joka sapatti pappi otti leivän ja söi sen pyhäkön pyhässä osassa ja laittoi sitten tuoreen leivän uhrileipäpöydälle.
Uhrileipää eli ”näkyleipää” nimitettiin myös ”läsnäolon leiväksi”, koska sitä piti aina olla Herran näkyvissä. Pöytä ja leipä kuvasivat Jumalan halukkuutta olla yhteydessä ihmiskunnan kanssa.
Ehtoollispöydässä me olemme yhteydessä Jumalan kanssa hänen sanansa välityksellä. Me tarvitsemme jotakin enemmän kuin vain aineellista ruokaa, kuten Jeesus sanoi: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” (Matt. 4:4.)
Hengellinen kasvu edellyttää aktiivista yhteyttä Jumalan sanaan. Kun luemme jakeen Raamatusta ja mietiskelemme sitä, yritämme soveltaa sen sanomaa omaan elämäämme. Kysymme itseltämme: ”Mitä tämä jae kertoo minulle?” Sitten on meidän aikamme puhua. Kerromme Jumalalle, mitä ajattelemme sanomasta ja miten koemme sen liittyvän elämäämme. Meillä ei ole kiire. Nautimme jokaisesta minuutista, jonka saamme viettää keskustellen Jeesuksen kanssa. Se ei ole velvollisuus tai taakka vaan pikemminkin tilaisuus vastaanottaa Jumalan ihmeellisiä lupauksia henkilökohtaisesti.
Toinen lähestymistapa, joka auttaa meitä nauttimaan Raamatun lukemisesta ja tutkimisesta, on sen lukeminen siten, että korvaamme aina ”me”-sanan ”minä”-sanalla. Asetamme oman elämämme Raamatun sivuille. Kuvittelemme, että Jumala puhuu itse kullekin henkilökohtaisesti. Esimerkiksi raamatunkohta Room. 8:31 – ”Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” – kuuluisi näin: ”Mitä voin tästä päätellä? Jos Jumala on minun puolellani, kuka voi olla minua vastaan?”
Sitten kerromme Jumalalle kaikista kohtaamistamme haasteista. Kerromme peloista, epäilyksistä ja epävarmuuksista, joiden kanssa kamppailemme. Lopuksi sanomme, että kaikista näistä asioista huolimatta uskomme, että jos Jumala on kanssamme, mikään ei voi olla meitä vastaan.
Uhrileipäpöydän ympärillä ei ollut lainkaan tuoleja. Kun meitä ruokitaan, emme voi nojautua taaksepäin ja nauttia ”hyvästä elämästä”. Meillä on työ tehtävänämme. Meille on annettu voimaa palvelustyötä varten.
Suitsutusalttari
2. Moos. 30:1–10; 37:25–28
Kultainen suitsutusalttari sijaitsi sen verhon edessä, joka erotti pyhän kaikkeinpyhimmästä. Myös suitsutusalttari oli valmistettu akasiapuusta ja päällystetty puhtaalla kullalla.
Jumala käski pappien polttaa suitsuketta alttarilla joka aamu ja ilta. Suitsuke oli määrä jättää palamaan jatkuvasti koko päivän ja yön suloisena tuoksuna Herralle. Sen valmistamiseen käytettiin neljää kallisarvoista ainetta (mastiksipihkaa, kotilonkuorta, galbaanihartsia ja mirhaa), kutakin yhtä suuri määrä, ja tätä suitsuketta pidettiin pyhänä. Jumala määräsi, että samanlaista yhdistelmää ei saanut käyttää pyhäkön ulkopuolella ihmisten omia hajusteita valmistettaessa. Sellaisesta rikoksesta oli säädetty rangaistukseksi karkotus oman kansan parista (2. Moos. 30:34–38).
Suitsuke oli symboli kansan rukouksista ja esirukouksista, jotka nousivat Jumalan eteen kuin suloinen tuoksu. Ajatus rukouksista, jotka leijailevat taivaaseen suitsukkeen lailla, on ilmaistu Raamatussa näin: ”Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri.” (Ps. 141:2.)
Rukous on olennaisen tärkeää hengellisen kasvun kannalta. Luettelen seuraavassa joitakin käytännön ohjeita elämää sykkivän rukouselämän aikaansaamiseksi:
- Valitse erityinen ajankohta, mielellään ennen päivän toimiin ryhtymistä.
- Valitse paikka – mikäli mahdollista, rauhallinen paikka, jossa ei ole häiriötekijöitä.
- Pidä mielessäsi tämän ajan tarkoitus. Tämä aika on varattu yhteydenpitoon Jumalan kanssa, ei raamatuntutkistelun tai seurakunnan ohjelman valmistelemiseen.
- Varaa aikaa rukoukselle. Suosittelen muistamaan seuraavat rukouksen osat: palvonta, synnintunnustus, kiitos ja pyynnöt.
- Lue Raamattuasi tai valitsemaasi hartauskirjaa.
- Päätä, kuinka paljon aikaa haluat käyttää Jumalan seurassa. Muista, että 24 tuntiin sisältyy 96 viidentoista minuutin mittaista jaksoa. Voit lähteä liikkeelle siitä, että annat yhden noista jaksoista Jumalalle!
Ryhdy sitten vain toimeen ja pysy kestävänä. Älä lannistu, jos joskus ilmaantuu esteitä, jotka sotkevat suunnitelmasi.
Siinä missä uhrileipäpöytä on paikka, missä Jumala puhuu meille ja ruokkii meitä, suitsutusalttari on paikka, missä me puhumme Jumalalle.
Lampunjalka
2. Moos. 25:31–36; 37:17–24
”Kultainen lampunjalka” tai ”kynttelikkö” taottiin yhdestä yhtenäisestä kappaleesta puhdasta kultaa. Lampunjalan keskellä oli oksa, josta haarautui kolme oksaa kummallekin puolelle muodostaen seitsenhaaraisen lampunjalan. Pappeja oli neuvottu pitämään lamput jatkuvasti palamassa.
Keskellä oleva pääoksa edustaa Jeesusta, ja kuusi alkuperäisestä oksasta haarautuvaa oksaa edustaa meitä uskovia. Uskovina me elämme ”valon lapsina” (Ef. 5:8), joiden valonlähteenä on Jeesus, todellinen valo. Jeesus nimittää meitä ”maailman valoksi” ja sanoo: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14, 16.)
Hengelliseen kasvuun liittyy uskosta kertominen toisille ja siitä todistaminen, mitä Herra on tehnyt meidän hyväksemme. Voimme etsiä ystäviä naapurustosta tai työpaikalta tai koulusta ja kertoa heille ilman muodollisuuksia tai tekopyhyyttä siitä, mitä Kristus merkitsee meille; mitä hän antaa elämäämme; kuinka hän auttaa meitä päivittäisissä toimissamme; ja kuinka hän on antanut meille rauhan.
Meidän ei pitäisi murehtia menetelmistä ja teorioista. Riittää, kun toimimme ystävänä ja esittelemme toiset parhaalle ystävällemme Jeesukselle. Silloin tapahtuu jotakin oleellista. Voimme kertoa ihmisille uskon matkastamme ja muutoksista, joita Jeesus on tuonut omaan elämäämme.
Kannattaa panna merkille, että pyhäkön pyhässä osassa ei ole muuta valoa kuin se, joka hohtaa lampunjalasta. Myöskään meidän elämässämme ei saisi olla mitään muuta valoa kuin Jumalan valo, joka tekee meille mahdolliseksi toimia maailman valona.
Päivittäisestä Jumalan sanan tutkimisesta, elämää sykkivästä rukouselämästä ja uskostamme kertomisen ilosta on seurauksena hengellistä kasvua sekä henkilökohtainen ja läheinen suhde Jeesuksen kanssa.
– Adventist World / Hensley Moorooven