Ristiinnaulittu Jeesus on pelastuksen keskus ja avain.
Jeesuksen risti on salaisuus. Me emme voi sen salaisuutta ymmärryksellämme ratkaista. Vain pyhällä hartaudella ja nöyryydellä hiljentynyt ihminen voi uskon silmillä ruveta näkemään sen ihmeitä ja rakkauden syvyyttä.
Ristissä huipistuu jumalallinen ilmoitus. Aivan niin kuin suurennuslasi kokoaa auringon säteet yhdeksi ainoaksi kirkkaaksi, kuumaksi valotäpläksi, risti kokoaa Jumalan vanhurskauden ja rakkauden säteet kirkkaan hehkuvaksi ja loistavaksi valoauringoksi.
”En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.” (1. Kor. 2:2.) Kukaan ei ole esittänyt pelastusta niin syvästi ja monipuolisesti kuin Paavali. Hän käyttää monia kuvia, joiden avulla hän valaisee pelastusta. Oikeudenkäynnistä lainatuin kuvin hän kuvaa pelastusta vanhurskauttamisena, orjien lunastuksessa käytetyin sanoin hän kertoo sovituksesta ja uhripalvelus johtaa hänet näkemään Kristuksen täydellisenä uhrina. Hän käyttää erilaisia kuvauksia, mutta kaikki pelastusta koskevat kuvat keskittyvät Jeesukseen, ristiinnaulittuun.
Hän on pelastuksen keskus ja avain. Hänen kauttaan täyttyvät sovituksen, vanhurskauttamisen ja lunastuksen lupaukset.
Risti näyttää meille mitä ihminen on
Me olemme kuin yölintuja, jotka eivät näe päivänvalossa. Ihmisen on vaikea nähdä mitä synti kaikessa kauheudessaan ja syvyydessään on. Syntiä pidetään vain heikkoutena ja vajavuutena.
Synti on kuitenkin kapinaa Jumalaa vastaan. Se on Jumalan kunnian riistämistä ja majesteettirikos.
Synnin kautta ihminen liittää itsensä Jumalan suureen vastustajaan Saatanaan. Synnin tähden ihmistä painaa syyllisyys, jota ei mikään maallinen mahti voi poistaa. Vaikka meillä olisi kaikki maailman rikkaudet ja inhimillisen nerouden kyvyt, ne eivät voisi poistaa meiltä yhtään syntiä. Vaikka kokoaisimme kaikki eri aikoina tehdyt hyvät teot, ne eivät voisi sovittaa yhtään syntiä. Rikoksentekijän ranteisiin painetaan käsiraudat. Kun ihminen tekee syntiä, syyllisyys kahlehtii hänet poistamattomilla siteillä.
Ihmisen tila on itsessään toivoton. Vain Jumala voi tämän syyllisyyden poistaa. Ristin valossa näemme mitä synti maksaa. Syyllisyys on jotakin niin hirvittävää, että vain Jumalan Pojan sijaiskuolema voi meidät siitä päästää. Totisesti ihmisen asema ilman sovitusta on pelottava, koska siitä on täytynyt maksaa tällainen hinta.
Risti näyttää meille mitä Jumala on
Jumala on ihmiselle suuri tuntematon. Ristin kautta opimme tuntemaan Jumalan sydäntä. Jumala on rakkaus, mutta hänen rakkautensa on pyhää rakkautta.
Kuinka vanhurskas Jumala voi antaa synnit anteeksi? Eikö se ole väärin? Eikö Paholainen saisi oikeutetusti puolelleen enkeleitä ja ihmisiä, jos hän voisi näyttää toteen, että Jumala ei ole menetellyt kaikessa vanhurskaasti?
Risti antaa meille vastauksen näihin kysymyksiin. Jumala antaa anteeksi vanhurskaana. Joudumme tässä koskettelemaan teologista kiistakysymystä sovituksen perimmäisestä merkityksestä. Koskeeko sovitus vain ihmistä eikä ollenkaan Jumalaa? Monet vanhanajan teologit ja suuret herätyspuhujat kuten Spurgeon ja Finney vastasivat, että sovitus koskee ihmistä, mutta on samalla myös muuttanut Jumalan suhteen meihin. Risti on sovittanut ihmisen ja hyvittänyt Jumalan. Tämän käsityksen jyrkimmät ilmaukset ovat kuitenkin hylättäviä. Jotkut puhuivat vieläpä Jumalan lepyttämisestä, mutta Jumalaa ei tarvitse eikä voi lepyttää. Jumala on aina rakastanut ihmistä ja rakkaudessaan hän on antanut Poikansa. Hän on pelastuksen alkuunpanija. Kuitenkin tuossa vanhassa sovitusajatuksessa on, jos jätetään pois ajatus Jumalan lepyttämisestä, ehkä syvällisimmin ymmärretty pelastusnäkemys. Siinä on nähty ristin syvyyteen. Sen kautta ihminen voi saada todellisen rauhan.
Jumala ei voi antaa anteeksi ilman muuta. Synti on rangaistava. Vaikka Jumala rakastaakin syntistä, ilman ristiä hänen olisi täytynyt hukuttaa ihminen. Jumalan vanhurskauden täytyi tulla tyydytetyksi. Lain täytyi tulla hyvitetyksi. Jumalan vanhurskauden tyydyttäminen ja hyvittäminen ei merkitse Jumalan luonteen muuttumista, vaan synnin tuottaman esteen ja syyllisyyden poistamista.
Paavali kirjoittaa tästä: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” (2. Kor. 5:21.) ”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme – –.” (Gal. 3:13.)
Kristus on tehty synniksi ja kiroukseksi. Tätä meidän on vaikea tajuta. Kristus on astunut meidän sijaamme. Me olimme ansainneet kirouksen ja kuoleman, mutta Jeesus on ottanut tämän hirvittävän synnin seurauksen päällensä.
Ellen G. White sanoo: ”Kristuksen päälle meidän sijaisenamme ja takaajanamme pantiin meidän kaikkien synnit. Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, jotta hän lunastaisi meidät lain kirouksesta. Aadamin jokaisen jälkeläisen syyllisyys painoi hänen sydäntään. Jumalan viha syntiä kohtaan ja hänen pahuuden tähden tuntemansa vastenmielisyyden hirveä ilmaus tyrmistyttivät hänen Poikansa. – – Tietoisuus siitä, että Isän viha synnin tähden kohtasi häntä ihmisen sijasta, teki hänen maljansa niin katkeraksi ja mursi Jumalan Pojan sydämen.” – Alfa ja omega, osa 5, s. 306, 308.
Tässä on sovitus nähty syvästi. Kristus maksoi Jumalan vihan. Hän on kantanut syntimme ja rangaistuksemme. Hän on sovittanut meidät ja myös tyydyttänyt Jumalan vanhurskauden ja lain. Nyt voi Jumala vanhurskaana Jumalana antaa anteeksi.
Tässä ristin valtavassa näyssä, sen pimeää ja hirveää taustaa vasten Jumalan rakkaus kohoaa esiin äärettömänä ja käsittämättömänä. Se on todella jumalallista rakkautta. Jos ristiin liitetään vain rakkaus, vesitetään sovitus. Synti heikennetään. Tässä Raamatun esittämässä sijaiskärsimysajatuksessa meidät kuitenkin pannaan katsomaan Jumalan pyhän rakkauden pituutta, leveyttä, syvyyttä ja korkeutta. Kaikki on sanomatonta armoa.
Nyt voimme tulla Jumalan eteen. Meidän ei tarvitse hukkua. Voimme saada todellisen rauhan sydämeemme. Kadotuksen ei tarvitse kauhistaa meitä. Jeesuksen uhri vetää sanomattomalla voimalla syntisiä puoleensa. Me saamme tulla ristin luokse ja vaihtaa paikkaa Jeesuksen kanssa. Hän on kantanut meidän syntimme, ja me saamme hänen vanhurskautensa. Risti on ovi, jonka kautta kaikki taivaan siunaukset virtaavat meille.
Ystävä, painavatko synnit sinua? Hiljenny katsomaan ristin miestä. Anna sen puhua sinulle oman tilasi toivottomuudesta. Anna ristin saarnata sinulle Jumalan äärettömästä armosta, joka sinuakin odottaa. Risti kätesi ja tunnusta, ettet voi itse tehdä mitään pelastuksen hankkimiseksi. Rukoile, että Jeesus tulee sydämeesi tuomaan ristin rauhaa ja elämää. Jos tahdot, hän tekee sen.
– Nykyaika / Arvo Arasola