Pelastukseen liittyy toivo ikuisesta elämästä. Pelastusta ei voi rakentaa luulotellulle toivolle. Perustan on löydyttävä Jumalan sanasta. Sana osoittaa, mihin pelastus rakentuu.
Pelastus? Onko se outo asia? Tuskin! Yhä useampi pysähtyy sen eteen. Ehkä se ei kaikille merkitse samaa. Jollekulle se merkitsee jotakin nykyisyydessä, jollekulle jotakin tulevaisuudessa. Toiselle se merkitsee pelastusta synnistä, toiselle pelastusta synnissä. On niitä, joille se merkitsee tunne-elämystä ja niitä, jotka näkevät sen uskon elämänä. Jotkut ymmärtävät pelastuksella sitä, että Jumala hyväksyy meidät tässä ja nyt, jotkut sitä, että vasta lopussa kiitos seisoo eli tuomiopäivänä vasta selviää kuka pelastuu ja kuka ei.
Jeesus ja pelastus
Pelastus ei ole vain kaunis kertomus Jumalan rakkaudesta. Pelastus on jotakin, joka on uskottava, hyväksyttävä ja koettava. Raamatun sanoma pelastuksesta liittyy elimellisesti Jeesukseen Kristukseen. Ahdistettu kysyy: ”Mitä minun pitää tehdä, että minä pelastuisin?” ja saa vastauksen: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” Pelastus on siis sidottu Jeesuksen persoonaan. Jeesukseen uskominen on pelastukseen tarttumista. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.” (Ef. 2:8.)
Kuka tarvitsee pelastusta
Jokainen tarvitsee pelastusta, ”sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Tämä on kaikkien ongelma. Kukaan ei selviä synnistä omin avuin. Raamattu tietää vain yhden mahdollisuuden tämän mahdottomuuden selvittämiseen: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16.) Jeesuksen Kristuksen elämä, kuolema, ylösnousemus ja jatkuva pelastustoiminta ovat vastaus ihmisen syvimpään tarpeeseen. Tästä syystä pelastus keskittyy häneen. Hän on pelastus, ja hän pelastaa. ”Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa.” (Hepr. 7:25.)
Mitä on usko, jonka kautta pelastutaan
Usko, jolla pelastukseen tartutaan, on Jeesukseen luottamista. Se ei ole vain sen myöntämistä, että Jumala on ja elää. Tosin oikein sekin on, mutta ”pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat” (Jaak. 2:19). Se ei siis riitä. Joka luottaa Jeesukseen, hän myös hyväksyy hänet ja hänen sanansa. Joka hyväksyy Jeesuksen sanat, tottelee häntä. Usko nojautuu kaikin tavoin Jeesukseen Kristukseen. ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.” (Joh. 6:29.)
Koskeeko pelastus nykyisyyttä
Pelastus on myös tätä aikaa varten. Pelastushan on yhteyttä Jeesukseen, ja hän julisti: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10.) Pelastus antaa elämälle tarkoituksen. Pelastus Jeesuksessa Kristuksessa uudistaa ihmisen. Pelastus on vapautta synnin syyllisyydestä sekä ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.” (Room. 14:17.) Pelastettu on Jeesuksessa pelastettu tässä ja nyt.
Koskeeko pelastus myös tulevaisuutta
Pelastus ulottuu tulevaisuuteen, sillä Jumala on luvannut Jeesukseen uskoville iankaikkisen elämän. Kuolema ei tee tätä lupausta tyhjäksi, sillä Jeesus on toisessa tulemuksessaan herättävä Kristuksessa nukkuneet. Jeesus kutsuu sitä elämän ylösnousemukseksi (Joh. 5:29). Tähän viitaten apostoli kirjoittaa, että ”samoin on Kristuskin, kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.” (Hepr. 9:28.) Jeesuksen hankkima ja antama pelastus on täydellinen. Se koskee sekä tätä että tulevaa aikaa. Näin pelastus tekee sekä nykyisyyden että tulevaisuuden tarkoitukselliseksi. Jeesuksen takaisintulon jälkeinen elämä tulee Raamatun mukaan olemaan täyttä elämää.
Voidaanko saatu pelastus menettää
Pelastettuja kehotetaan kilvoittelemaan hyvä uskon kilvoitus säilyttääkseen uskon, niin etteivät joudu uskossaan haaksirikkoon. Heitä rohkaistaan kilvoituksessaan ahkeroimaan ”pelolla ja vavistuksella”, että pelastuisivat (Fil. 2:12 VKR). Tämän maailman pahat voimat sotivat Pelastajaa, Kristusta, vastaan. Sen tähden Raamatussa käytetään sanaa taistelu. Pelastettu on taistelussa Pelastajan puolella, mutta taistelua on käytävä elämän loppuun saakka: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän.” (Ilm. 2:10.) Kenenkään ei pidä pelästyä, sillä pahat vallat taistelevat ennen kaikkea ”Karitsaa vastaan, mutta Karitsa voittaa heidät – –. Hänen kanssaan saavat voiton hänen uskollisensa, kaikki kutsutut ja valitut.” (Ilm. 17:14.) Voitto on etukäteen kuulutettu. Lopputulos on selvä. Pelastetun huolena on säilyttää usko, jolla hän on pelastukseen tarttunut. Siinäkään kilvoittelussa hän ei jää yksin, sillä ”kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät.” (1. Piet. 5:10.)
Tartu pelastukseen
Kutsun sinut, hyvä lukija, kokemaan pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa! Kelpaat Jumalalle sellaisena kuin olet, kunhan vain liikahdat Jeesusta kohti. Ellet kykene edes liikahtamaan, voit rukoilla niin kuin ryöväri ristillä: ”Jeesus, muista minua!” Rohkaise mielesi! Pelastus on todellisuutta. Kokeile tosissasi! Usko Herraan Jeesukseen! Tänään voi pelastus tulla osaksesi. Mikä mahdollisuus!
– Nykyaika / Sulo Halminen