Ihminen saattaa olla sisältä enemmän rikki kuin ulospäin näyttää. Elämä ei olekaan täysin hallussa. Jos annamme luvan, Jumala on kuitenkin valmis korjaamaan sen, minkä itsekkyys ja synti ovat pilanneet.
Uskosta kiinnostunut ystäväni kysyi, miten pelastus toimii. Hän oli tieteentekijä, tutkija, ja ajattelin hänen ansaitsevan kunnon vastauksen. Yritin kuvata asian kaikki puolet perinpohjaisella teologisella pyörityksellä. Noin puoli tuntia myöhemmin luulin voivani onnitella itseäni siitä, että kerrankin jokin asia tuli hyvin selitetyksi. Tipahdin kuitenkin tylysti maan pinnalle rekisteröidessäni ystäväni suunnalta kuuluvan tasaisen hengityksen. Uni oli vapauttanut miesparan jaarituksistani. Myöhemmin havahduttuaan hänen ensimmäinen lauseensa oli kysymys, mitä tarkoittaa yksinkertainen lapsen usko.
Sain ansaitun näpäytyksen. Taitoni evankeliumin perusversion esittämiseen voivat vieläkin olla rajalliset, mutta yritän.
Pelastus kaikille
Kristillisen pelastusopin lähtökohta on siinä, että kaikki ihmiset tarvitsevat pelastusta. Hyvät, pahat, pyhimykset, syntiset, keskinkertaiset, tärkeät, vähemmän tärkeät, viisaat, tyhmät, terveet, sairaat, ne jotka tietävät pelastusta tarvitsevansa yhtä lailla kuin ne, jotka eivät sitä tajua.
Meille tutuissa tämän ajan pelastustarinoissa joku selviää hukkumisesta, palavasta talosta, rahapulasta, sairaudesta, onnettomuudesta tai jopa kuolemasta. Pohjimmiltaan Raamatun kuvaama pelastus on aivan yhtä konkreettinen, mutta suurempi ja eri ulottuvuudessa kuin maallisissa pelastustarinoissa. Näin siksi, että Jumalan tarjoama pelastus ei koske vain tätä elämää vaan myös ikuisuutta. Maailman rikkaat maksaisivat miljoonia, jos joku lääkäri pystyisi pidentämään heidän elämäänsä muutamalla vuodella. Kristillinen usko lupaa sekä ikuisuuden että apua tähän elämään. Puhutaan arvoista, jotka eivät ole rahalla tai millään maallisella mitattavissa. ”Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen – – kalliilla verellä.” (1. Piet. 1:18, 19.)
Synti on elämän vahingoittamista
Puhuttaessa pelastuksesta on myös mietittävä, mitä sana synti tarkoittaa. Monille synti on vieras käsite. Sitä pidetään jäänteenä historiasta, ja koska sitä ei ymmärretä, monet eivät myöskään tajua pelastuksen tarvettaan. Synti tarkoittaa kaikkea, mikä vahingoittaa elämää ja tuo siihen rikkonaisuutta ja aikanaan kuoleman. Kun tajuamme elämämme rajallisuuden, ymmärrämme, että saatamme olla sisäisesti enemmän rikki kuin elämän hyvinä hetkinä kuvittelemme.
Synnin seurauksiin kuuluvat loukkaantumiset, häpeä, riittämättömyys, ristiriidat, pelko, kyvyttömyys hoitaa jotkut asiat niin kuin haluaisi, itsekeskeisyys, ongelmat itsen ja toisten kanssa; mikä tahansa, mikä pienimmälläkään tavalla heijastelee sitä, ettemme ole täysin ehyitä. Sairaus, onnettomuudet ja kuoleman mahdollisuus kertovat, ettei elämä ole täysin hallussamme. Nekin ovat synnin seurausta.
Syntiä ei siis tule pitää vain uskonnollisena kymmenen käskyn rikkomiseen liittyvänä käsitteenä. Syvimmillään synti tarkoittaa kaikkea, mikä pilaa elämää. Monet kaipaavat parempaa, koska tietävät sisimmässään jotakin särkyneen ja tarvitsevat turvaa elämän käännekohdissa, sairauden, menetysten tai kuoleman edessä.
Ihmisen tarve ja Jumalan halu
Joskus pelastus määritellään muutamaksi selkeäksi askeleeksi: katumus, usko, uudestisyntyminen, parannus. Hyvä niin. Omassa versiossani jätän kuitenkin askelmat määrittelemättä. On vain ihmisen tarve saada apua ja Jumalan halu pelastaa, hänen rakkautensa ja armonsa. Jätän tarkan määrittelyn toisille siksi, että Jeesus vertaa Jumalan työtä tuuleen, joka puhaltaa, missä tahtoo. Kuulemme sen huminan, mutta emme tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.
”Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” (Joh. 3:8.) Jumala ei siis toimi kohdallamme muotti- tai liukuhihnaperiaatteella. Kaikkien kokemus ei ole yhden kaavan mukaan tuotettu. Jumala on taiteilija, joka tekee uniikkia taidettaan kaikkien sitä haluavien elämässä.
Jumala odottaa pyyntöämme
Kuinka sitten ihmisen tarve ja Jumalan pelastushalu kohtaavat. Jumala ei pakota, hän odottaa pyyntöämme, rukoustamme. Se pohjautuu Jeesuksen lupaukseen, ettei hän heitä pois sitä, joka hänen luokseen tulee (Joh. 6:37). Vastaus luvataan joka kerta! Jumala lupaa ottaa rikkinäisyyden ja antaa tilalle eheyttä. Olivat asiamme suuria tai pieniä, Jumala lupaa hoitaa ne.
”Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. – Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:18.)
Edellä olevista Raamatun lupauksista käy ilmi pari niistä tavoista, joilla Jumala tekee parantavaa työtään ihmisten hyväksi. Ensinnäkin, hän hyväksyy ihmisen. Hän hyväksyy myös sellaisen, joka ei itse itseään hyväksy. Se, että voi maailman myrskyissäkin tietää hänen olevan uskollinen, merkitsee paljon. Toiseksi, Jumala antaa anteeksi. Hän rakastaa meitä syntisyydestämme ja rikkonaisuudestamme tai kuvitellusta hyvyydestämmekin huolimatta.
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16.) Jeesus eli ja kuoli ja on ikuinen todiste Jumalan rakkauden ja anteeksiannon riittävyydestä.
Miten rukoilla?
Mitä sitten pitäisi sanoa, kun rukoilee Jumalaa ensimmäistä kertaa? Tästä ei tarvitse olla huolissaan, koska Herra varmaankin ymmärtää myös epäselvästi ja huonostikin muotoillut lauseet. Esimerkkinä ehdotan seuraavaa:
”Taivaan Isä, en oikein tiedä, mitä sanoa. Tiedän vain tarvitsevani jotakin parempaa elämääni, ehkä juuri sinua. Haluaisin uskoa siihen, että kaiken elämän takana on suuri rakkaus ja että sinä olet Jeesuksessa avannut ihmisille uuden alun mahdollisuuden. Koska Jeesus on luvannut, ettei hän heitä ketään pois, pyydän, että otat minut ja parannat rikkonaisuuteni ja heikkouteni, kaiken. Korjaa se, minkä itsekkyys ja synti ovat elämässäni pilanneet, ja anna anteeksi, anna tilalle jotakin uutta ja ehyttä, tasapainoa elämääni, rauhaa ja luottavaista iloa. Ja, niin kuin Raamattu kehottaa, rukoilen Jeesukseen Kristukseen vedoten.”
Ehkä löydät parempia sanoja. Oma vastaava rukoukseni oli vain hiljainen ajatus: ”Herra, minä tahdon sinut elämääni.” Vanha hyvänä pitämäni elämä vaihtui uuteen paljon parempaan. Elämä muuttui juhlaksi. Sisimmässäni oli rohkea luottamus siihen, että kaikki synnit suurimmasta pienimpään oli pyyhitty pois ja että Jeesuksen lupaus ikuisesta elämästä on totta.
Tämän, vaikkakin eri tavoin ja eri sanoin ilmaistuna, ovat miljoonat kokeneet vuosituhansien aikana. Harvat ovat kuitenkin kuvanneet sitä paremmin kuin noin 3000 vuotta sitten elänyt intohimomurhaan syyllistynyt mies:
”Autuas [=onnellinen] se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. – – Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. – – Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini – – sanoin: ’Tunnustan syntini Herralle.’ Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.” (Ps. 32:1–5.)
Rikkinäisestä tuli ehyttä!
– Nykyaika / Kai Arasola