Maailmassa ilmenevä pahuus on askarruttanut teologeja ja filosofeja tuhansien vuosien ajan. Mistä paha sai alkunsa?
”Kauan sitten eräässä kaukaisessa galaksissa – –.” Näin alkaa Tähtien sota IV -elokuva, joka on nimeltään Uusi toivo. Se on ensimmäinen suositusta fiktiivisten avaruusseikkailujen sarjasta. Obi-Wan Kenobi ja Luke Skywalker ovat viimeisten eloonjääneiden joukossa jedeiksi nimitettyjen hyvien sotureiden rodusta. Pahan valtakunta valloitti heidän planeettansa ja tappoi suurimman osan jedeistä. Nyt se yrittää tuhota Kenobin ja Skywalkerin. Pari joutuu ystäviensä kanssa ansaan pahan valtakunnan hirviöiden avaruusasemalle. Kaksintaistelussa Darth Vaderin, pahan valtakunnan johtajan kanssa, Kenobi uhraa henkensä antaen Skywalkerille ja muille eloonjääneille jedeille mahdollisuuden paeta.
Pahan valtakunnan voimat jatkavat jäljellä olevien jedien jahtaamista, mutta kaukaista planeettaa tukikohtanaan pitäen Skywalker hyökkää pahan valtakunnan avaruusaluksen ainoaan haavoittuvaan kohtaan tuhoten sen ja saattaen taistelun päätökseen.
Yksi Tähtien sodan kaikkein ilmeisimmistä aspekteista on elokuvan juonen samanlaisuus verrattuna hyvän ja pahan väliseen taisteluun, jota on käyty meidän maailmankaikkeudessamme tuhansien vuosien ajan. Aihe on Hollywoodissa suosittu, koska se saa vastakaikua. Me, sinä ja minä, näemme tämän taistelun ympäristössämme ja myös omassa elämässämme. Aivan kuten Tähtien sodassa, paha näyttää usein olevan niskan päällä. Tuntuu mahdottomalta hallita inhimillisiä haluja – tosiasia, joka näkyy selvästi sekä rikollisuudessa, joka pyyhkäisee kaupunkiemme yli, että miljoonien riippuvuudesta kärsivien, masentuneiden ja vihaisten ihmisten elämän arkisissa tapahtumissa. Kaikesta huolimatta me toivomme ja uskomme, että hyvä voittaa.
Pahuuden alkuperä
Mistä sitten pahuus, kaiken hyvän vastakohta, sai alkunsa? Suunnitteliko Jumala meidän maailmamme tällaiseksi, vai onko Tähtien sodan tavoin olemassa joku uhkaava ”pahan valtakunta”, joka taistelee hyviä vastaan?
Raamattu antaa asiaan selityksen. Myös Raamatun kertomus alkaa kauan sitten eräässä kaukaisessa ”galaksissa” – taivaaksi kutsutussa paikassa. Näillä sanoilla alkaa Ilmestyskirjan hyytävä kertomus: ”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.” (Ilm. 12:7–9.)
Monet ihmiset kummastelevat, miksi Jumala loi Paholaisen. Ei hän luonutkaan. Raamattu sanoo näin Luciferista ennen hänen kapinaansa: ”Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.” (Hes. 28:15.) Jumala loi lankeamattoman olennon, Luciferin, täydelliseksi, moitteettomaksi olennoksi. Lucifer pani synnin alulle omassa mielessään ja sydämessään. Jumala ei laittanut sitä sinne vaan löysi sen sieltä.
Tämä ero johtaa meidät yhteen kaikkein tärkeimmistä periaatteista, jota Jumala käyttää ohjatessaan tämän hyvän ja pahan välisen universaalin taistelun päätökseensä: hän ei pakota ketään. Kun Lucifer valitsi tehdä itsestään pahan, Jumala ei pysäyttänyt häntä, vaikka me voimme olettaa, että hän olisi pystynyt siihen.
Jumala loi myös ihmiset vapaan tahdon omaaviksi olennoiksi. Hän otti riskin luodessaan meidät kykeneviksi valitsemaan joko hyvän tai pahan. Jumalan päätöksellä antaa Paholaiselle pääsy meidän maapallollemme on ollut hirveät seuraukset ihmisten kannalta. Sen sijaan, että universaalia taistelua hyvän ja pahan välillä käytäisiin kaukaisessa paikassa nimeltä taivas, sodassa onkin nyt kysymys meidän taistelustamme ja valinnasta, joka meidän on tehtävä.
Syy tapahtuneeseen on selvä: Aadam ja Eeva antoivat myöten Paholaisen kiusaukselle liittyen kapinaan Jumalaa vastaan. Aina siitä lähtien pahuus on piinannut maailmaa. Kaksi virkettä Raamatun kertomuksessa selittää, miksi näin on: ”Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.” (1. Moos. 3:8.) Aadam ja Eeva siis pelkäsivät Jumalaa! Aadam jopa myönsi sen. Kun Jumala kysyi, miksi he olivat piiloutuneet, Aadam vastasi: ”Minua pelotti – –.” (1. Moos. 3:10.)
Tuomittu syntisiksi
Pelko, häpeä ja viha ovat perustunteita, joita kaikki ihmiset kokevat. Vaikka niillä onkin oma paikkansa elämässämme (esim. pelko estää meitä hyppäämästä korkeilta kallioilta), ne johtavat meidät helposti käyttäytymään siten, mikä loukkaa sekä toisia että meitä itseämme. Raamattu kutsuu tällaista väärää käytöstä nimellä synti.
Sillä hetkellä kun Aadam ja Eeva valitsivat tehdä syntiä, sillä hetkellä kun häpeä ja pelko tulivat heidän sydämeensä tuon valinnan seurauksena, koko ihmisrotu tuomittiin samaan kohtaloon. Tämä on nykyisin ihmissukua piinaavan pahuuden todellinen alkuperä.
On ratkaisevan tärkeää ymmärtää, että me emme voi poistaa näitä pahuuden perusluonteisia syitä mielestämme ja sydämestämme. Meillä kaikilla on synnynnäinen taipumus tehdä väärin – tehdä syntiä. Jotkut meistä ovat taipuvaisia suuttumaan, toiset ovat taipuvaisia käyttämään väärin luontomme seksuaalista osaa ja toiset ovat taipuvaisia ylensyömään. Meidän mielessämme ja sydämessämme oleva pahuus ulottuu syvemmälle kuin nämä taipumukset tehdä vääriä asioita.
Me olemme syntyneet itsekkäiksi. Jokainen meistä toimii itsekkyydestä käsin eri tavoilla, mutta juuri itsekkyys on perussyy siihen, että meissä on jotakin vialla.
Jumala ei tehnyt Aadamia ja Eevaa itsekkäiksi. Hän täytti heidät epäitsekkyydellä, rakkaudella ja ilolla. Kun he sitten tekivät syntiä, he omaksuivat saman itsekkyyden, joka on keskeinen piirre Paholaisen luonteessa. Niin heistä tuli samanlaisia itsekeskeisiä olentoja kuin Saatanasta sen jälkeen, kun tämä oli alkanut kapinoida Jumalaa vastaan. Eikä tässä vielä kaikki, sillä kun Aadam ja Eevan tekivät syntiä, he tuomitsivat myös lapsensa ja lastensa lapset Paholaisen kaltaisuuteen. Tuo valitettava perintö on siirtynyt sukupolvelta toiselle, kunnes sinä ja minä olemme saaneet sen.
Nyt pääsemme hyvän ja pahan välisen taistelun ytimeen. Tätä taistelua ei käydä vain hyvää tekevien ja pahaa tekevien ihmisten välillä. Se on taistelu kahden ihmisryhmän välillä, joista toinen koostuu niistä, jotka ovat sisimmältään hyviä, ja toinen niistä, jotka ovat sisimmältään pahoja.
Sinun puolesi määräytyy sinun sydämesi tilan perusteella.
Ratkaisu
Kysymys kuuluu: Kuinka me voimme olla sisimmältämme Jumalan kaltaisia, kun olemme syntyneet sisimmältämme Paholaisen kaltaisiksi? Jos me olemme syntyneet sopusointuun Saatanan kanssa, kuinka meistä voi koskaan tulla hänen vihollisiaan?
Jeesus vastasi tuohon kysymykseen ytimekkäästi sanoen: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” (Joh. 3:3.) Tämä uudestisyntyminen, josta kristityt niin paljon puhuvat, on sisimmässä tapahtuva hengellinen muutos Paholaisen kaltaisuudesta Jumalan kaltaisuuteen.
Nyt esitän periaatteen, joka on niin ratkaiseva, että sitä on syytä korostaa: Niiden, jotka haluavat kerran saada paikan Jumalan ikuisesta valtakunnasta, täytyy kokea sydämen muuttuminen nyt.
Sydämen muuttuminen on yksinkertainen kokemus. Sinun tarvitsee vain pyytää Jumalaa asettamaan Pyhä Henkensä sinuun. Et ehkä huomaa dramaattista muutosta, mutta jos vaalit suhdettasi Jumalaan lukemalla Raamattua ja rukoilemalla, alat huomata eron siinä, millä tavalla ajattelet ja tunnet. Ne, jotka todella kokevat sen, sanovat sen olevan ihmeellistä!
– Signs of the Times / Arnold Wheeler