”Hyvä pastori! Olen kuullut, että seurakunnassa olisi mahdollista olla mukana myös tällaisen ujon ja unohtavaisen. En osaa tehdä mitään erityistä. Ja muutenkin olen ihan tavallinen. Mutta jotain haluaisin tehdä. Tarvitaanko teillä tavallisia? – Nimimerkki Ihan tavallinen”1
Mitä vastaamme tällaiseen ”hakemukseen”? Onko tavallisella ihmisellä käyttöä seurakunnassa? Mitä mahdollisuuksia seurakunta tarjoaa? Kun joku haluaa mukaan seurakunnan toimintaan, tuskin hän hakeutuu sinne vain siksi, että elämän tyhjät hetket täyttyisivät. Tai että vain on mukavaa. Hän haluaa olla hyödyllinen.
Seurakunta on Jeesuksen perustama ja Jumalan työväline; sillä on erityinen tehtävä. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19, 20.)
Lähetyskäsky annettiin sinulle ja minulle. Olemme osa valtavan suurta suunnitelmaa. Se alkoi, kun tämä maailma luotiin, ja päättyy kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan.
Seurakunta on paikka, jossa me annamme Jumalan tahdon toteutua itsessämme ja kauttamme. On tehtäviä, joita me, minä ja sinä, voimme tehdä. Jokaiselle löytyy paikka hänen kykyjensä mukaan, kukaan ei ole ”lahjaton” opetuslapsi.
Erilaisuutta yhdessä
Mihin Jumala haluaa käyttää lapsiaan? Se meidän on Jumalan kanssa keskustellen, rukouksessa ja mietiskellen, johdatusta etsien, löydettävä. Oman järjen käyttö on luvallista. Entä jos tulee mieleen: ei minusta ole mihinkään? Silloin petämme itseämme. Jumalalla on käyttöä jokaiselle. Entä sitten jos haluan olla mukana sitoutumatta mihinkään tehtävään? Toki se on luvallista. Ja on hyväkin, jos välillä istumme ja kuuntelemme, lataamme akkujamme. Työtä on kuitenkin paljon ja osallistumalla voi tuntea itsensä tarpeelliseksi. Herran viinitarhassa on kaikenlaista tehtävää, jokaiselle jotakin: palveluryhmiä, raamattupiirejä, musiikkielämää, retkiä, lehden tekemistä, lasten ohjaamista, siivousta.
Voi myös olla ideanikkari: kertoa seurakunnan päättäjille (pastori, johtokunta, toimikunnat) ehdotuksia jonkin toiminnan aloittamisesta tai lopettamisesta. Se valta jäsenellä on. Aina ehdotus ei mene läpi, mutta järkevästi perusteltu voi mennä. Jumala voisi tehdä kaiken itse. Hän pyytää avukseen meidän kätemme ja jalkamme, ja siten voimme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Kristittynä olet samanlainen kuin muut ihmiset, ja toisaalta erilainen: olet matkalla taivaaseen, olet erityinen, valittu. Tarvitset toisia erityisiä ihmisiä matkatovereiksesi. Yksinkin voi yrittää, mutta se ei ole Jeesuksen tarkoittama elämäntapa. Yhdessä. Siten toteutamme sitä tarkoitusta, jonka Jumala meille suunnitteli.
Jumala valitsi
Olemme enemmän tai vähemmän kieltäjä-Pietareita tai epäilijä-Tuomaita. Tunnemme, ettei elämämme ole kokonaan Jumalan mielen mukaista.
Kristittynä eläminen ei kuitenkaan ole sitä, mikä olen tai miltä minusta tuntuu. Se perustuu siihen, mitä Jumala on tehnyt puolestamme. Ennen kuin sinä ajattelit Jumalaa, hän jo ajatteli sinua ja lähetti Jeesuksen. ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.” (Joh. 15:16.) Voit sanoa: Jeesus kuoli puolestani, minut on kastettu ja elän seurakunnan keskellä häntä ja ihmisiä palvellen.
Kolme palvelijaa
Jeesus kertoi tarinan miehestä, jolla oli kolme palvelijaa. Kullekin heistä hän antoi rahaa, että he käyttäisivät ne viisaasti. Itse hän aikoi matkustaa ulkomaille.
– Olkaa huolellisia ja toimikaa viisaasti, hän opasti heitä ennen lähtöään.
Yksi palvelijoista sai viisi rahaa, toinen kaksi ja kolmas yhden, kukin ”hänen kykyjensä mukaan”. Pian ensimmäinen ja toinen palvelija olivat tuplanneet rahansa. Kolmas sitä vastoin jätti asian sikseen, laittoi rahansa maahan, ja jäi odottelemaan isännän paluuta.
”Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset.”
Kaksi ensimmäistä raportoivat työstään. Isäntä kiitteli heitä hyvin toimitetusta työstä. Kun kolmas palvelija kertoi toimineensa eri tavalla, hän sai kuulla moitteet. (Matt. 25:14–30.)
Ihmisten pelastamiseksi
Jumala antaa itse kullekin lahjoja ja kykyjä toimia hänen pelastussuunnitelmansa hyväksi. Paavali puhuu ”verrattomasti muita paremmasta tiestä” (ks. 1. Kor. 12:31) tarkoittaen ”tiellä” rakkautta.
Kaikkia Jumalan meille antamia lahjoja voidaan käyttää palvelemisen työhön ja siunaukseksi toisille. Joka käyttää ne vain omiin tarpeisiinsa, tulee haudanneeksi saamansa lahjan maahan. Kätkössä ne eivät hyödytä ketään, eivät viime kädessä asianomaista itseäänkään. Kysymys on vastuusta, jota Jeesus takaisin tullessaan odottaa niiltä, jotka tunnustavat olevansa hänen seuraajiaan. Hän tulee iloiseksi havaitessaan, että hänen antamaansa tietoa ja taitoa käytettiin ihmisten pelastamiseksi.
Israelin kansa antaa Jumalan lahjojen käytöstä seurattavan esimerkin. Mooses ja kansa halusivat rakentaa Jahvelle paikan, missä hänet voidaan kohdata. ”Kaikki israelilaiset, miehet ja naiset, jotka halusivat antaa oman lahjansa, toivat jotakin niitä töitä varten, jotka Herra oli käskenyt Mooseksen teettää. Näin he toivat vapaaehtoiset lahjansa Herralle.” (2. Moos. 35:29.) Ilmestysmaja syntyi karujen olosuhteiden keskellä uhrausten ja taitavien käsien työn tuloksena. Nykyisen ajan seurakunta joutuu työskentelemään vaikeutuvissa olosuhteissa ja elämään myös karuissa olosuhteissa, kun seurakunnan rahavarat ovat rajalliset, jäsenet yhä iäkkäämpiä, yhteiskunnan henkinen ja moraalinen tilanne arveluttava. Tarvitaan uskoa, rakkautta ja näkyä, että työ Herrassa ei ole turhaa (1. Kor. 15:58 RK 2012/VKR).
Kun käytämme Herran meille suomia lahjoja, saamme kerran kuulla häneltä ihanat sanat: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:21.)
”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:1, 2.)
Löydä siis oma paikkasi seurakunnassa. Ihan tavallisena ihmisenä. Tehdään yhdessä tämä maailma hiukan paremmaksi. Jumalan seurakunta tarvitsee ihan tavallisia ihmisiä.
Ei sen enempää.
– Nykyaika / Jorma Katainen
1) Kirjasta Kalevi Virtanen, Auta minut alkuun, Kirjapaja 1983.